Direktlänk till inlägg 31 januari 2011
Kun lähdin tänne olin vakaasti päättänyt valehdella, että minulla on lapsenlapsia, sivuuttaa keskustelu lapsista ja rakkaan aviomieheni olin kuolettanut jo aikoja sitten. Rauha hänen muistolleen. Minulla oli jo siskoni lapsilta lupa käyttää heidän lapsiaan tähän tatkoitukseen. Arabi vuodet opettivat, että on mahdoton saada ihmisiä ymmärtämään, että on naimaton ja lapseton. Tänään aamulla sitten mokasin, kun osastonhoitaja (mies) kysyi onko minulla lapsia. Minä onneton vastasin rehellisesti,ettei ole sen enempää lapsia,kuin miestä. Hän meni aivan hiljaiseksi ensin, sai sitten sanottua,että kyllä sinulla pitäisi olla lapsia, mieluiten kaksi. Sitten hän seisoi taas pitkään onnettomana ja suri minun kohtaloa. Sitten hän ykskaks ryhdistäytyi ja tokaisi, että seuraavan kerran, kun hän menee kirkkon, hän rukoilee minun puolesta, että ensi lomalla tapaisin miehen ja saisimme myöhemmin lapsia. Yritin änkyttää, että olen kohta 53- vuotias, en minä voi enää saada lapsia, saatikka, että jaksaisin pikkulapsia enää tällä iällä hoitaa.Hänen ei kuunnellut näitä selityksiä laisin,joten nyt toivon, että kaikkien uskontokuntien jumalat olisivat samaan aikaan vapaina, jotta hänen rukoukset toivon mukaan kaikuu kuuroille korville. Päivä jatkui tapahtumarikkaana, mutta siitä enemmän toivonmukaan huomenna
"Lapselapset" "barnbarnen"
Innan jag åkte iväg, hade jag bestämt att jag helt kallt ljuger om man och barn om nån frågar. Jag tog med bilder på min systers barnbarn och frågade hennes flickor om jag fick kalla dem mina.Mannen min, hade jag för enkelhetens skull, bestämt att va död sedan länge.Må han vila i frid. Efter åren i arabländerna är jag trött på att försöka få lokabefolkning att förstå att jag inte är alltför olycklig, fast jag är gammelpiga utan barn. Idag glömde jag min lögn. Den manlige avdelningsskötren ville väta om jag gift och om jag hade barn. Per automatik gav jag honom ett ärligt svar och ångrade det direkt. Han stod olycklig länge tyst och sedan sa han att nog tyckte jag borde ha några barn. jag försökte förklara för honom att nästan 53-åriga kärringar inte skall ha barn och hur har han tänkt sig att jag som 54-åring skulle ha ork att hålla efter en ett-åring. Han stod länge tyst och tyckte inte det här med ålder spelade in, han skulle minsann nästa gång han gick till kyrkan be för mig. Han skulle be, att jag nästa semester skulle träffa en man och vi skulle få några barn tillsammans. Jag hoppas alla olika religiösa samfunds gudar har tagit ledigt alla den dagen och hans böner går till döva öron.
Dagen fortsatte sedan händelserikt men det är morgonkvällens story.
vet inte varför det måste kopplas till fejan åter och åter igen,nu finns i alla fall ett slut inlägg en tiedä miksi fakebookki ei yhdistä aina, mutta nyt on kuitenkin viimeist loppuksneetit blogissa ...
Må | Ti | On | To | Fr | Lö | Sö | |||
1 |
2 |
||||||||
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
|||
10 |
11 |
12 |
13 |
14 |
15 |
16 |
|||
17 |
18 |
19 |
20 | 21 |
22 |
23 |
|||
24 | 25 | 26 |
27 | 28 |
29 | 30 | |||
31 | |||||||||
|