Viikonloppu on ollut kiireinen. Koko henkilökunta on päättänyt mennä naimisiin  samana viikonloppuna tai ainakin se tuntui siltä. Ensin eilen aamulla oli "tavalliset valkoiset häät" eli musta kätilö meni naimisiin kirkossa valkoinen pitsiunelma yllään. Suoraan kirkosta minun oli pakko siirtyä Sokoton toiseen osaan muslihäihin. Mun oman ryhmän tyttö oli vihitty edellisenä iltana ja meille oli vastaanotto kello 15:00 seuraavana päivänä. Afrikkalaiseen aikaan, kun kaikki toimii, niin ehdimme aina vain alkuun, kun taas täytyi kiittä ja pakata itsensä autoon. Olin kuitenkin ruinannut itselleni puolituntia lisää ulkonaoloaikaa tavalliseen klo 17:00 verrattuna jolloin autojen pitää olla takaisin,mutta kuitenkin jäi juhlat pahasti vaiheeseen. Tänään olin sitten uudestaan tien päällä,tällä kertaa meidän autojen ja radion vastaava joka vihittiin etelä Nigeriassa syyskuun lopussa piti vastaanoton täällä meille Jumalanpalveluksineen. Kivat oli kaikki kemut, mutta samalla on kummatkin vapaat tuhraantunut tähän.

Det känns som hela personalen fått för sig att gifta sig i Sokoto denna helg. Först var det ett så kallat" vitt bröllop "i går morse. Vilket betyder att en  våra svarta barnmorskor gifte sig i kyrkan iklädd en vit spetsdröm. Sedan bar det iväg till andra sidan Sokoto för mig till en muslimsk tillställning, en av mina flickor vigdes och det var stor fest efteråt. Nu gick ju allt enligt Afrikansk tid så vi fick alltid lämna allt på hälft. Ändå hade jag lyckats gnälla mig till en halvtimmes förlängning på utegångsförbudet. Idag bar de sedan iväg igen till Sokoto. Denna gång till kyrkan för tillställning och välsignelse för våran radio operatör och ansvarige för bilarna. Han hade gift sig redan i slutet av september men ville ordna med fest för sina vänner och arbetskolleger här

 i norr.

Enligt Nigerians tradition hade alla unga kvinnor klänningar av samma tyg

Nigerialaisen tavan mukaan oli kaikilla nuorilla naisilla samasta kankaasta tehdyt puvut

Tämä rouvaosasto olisi kyllä ilmeisesti ollut iällisesti hiukan oikeampi minulle

 Fru avdelningen skulle nog åldersmässigt ha passat mig bättre

   Min lilla vän Abida från en av klinikerna var också på bröllopsfest i storstaden och somnade sin vana troget i min famn

Pikkuinen ystävättäreni Abida keskiviikon klinikalta oli myös tullut isoon kaupunkiin häihin ja nukahti tapansa mukaan minun syliin

En av mina flickor och en variant till av samma tyg. Trädgården i brudens hus skulle nog knappast vinna några pris i tävlingar hemma

Yksi minun ryhmän tytöistä ja vielä eräs variaatio mekkokankaasta. Morsiammen kodin puutarha ei todennäköisesti meillä kotona voittaisi mitään vuoden puutarha palkintoa

  Söndagsmorgonen fick jag och kollegan jag hade med mig dansa in i kyrkan genast efter brudparet och sedan först kom resten av hedersgästerna. Allt slutade med ett  himmelens dansas. Kvinnor och män skillt, kvinnor och män tillsammans och det kastades pengar över oss och skreks halleluja. Jag det var ju alla gånger lite annorlunda söndagskyrka en hemma.

Sunnuntai aamuna minä ja kolleegani jouduimme tanssimaan sisään kirkkoon heti morsiusparin takana ja vasta meidän takana tanssivat sisään loput kunniavieraat. Sen jälkeen seurasikin sen sortin diskoteque, että oksat pois. Naisten piti tanssia keskenään ja miesten piti tanssia keskenään ja välillä tanssittiin sekaisin kaikki yhtä aikaa. Rahaa heitettiin myös toistemme niskaan jonkun näköisenä kunnianosoituksena ja välillä huudettiin hallelujaa. Oli ainakin vähän erilaiset kirkonmenot, kuin kotona.

Alla kända medelålders människor säger i intervjuer att de äntligen är bekväma i sina kroppar. Bra för dem. Jag ser inget bekvämt i att allt hänger. Ta det uppifrån och ner,ögonlocken, kinderna, dubbelhakan, brösten, underarmar, magen, rumpan och insida lår. Sedan en morgon när du tror att du förlikat dig med allt hänget, traskar du intet ont anande förbi spegeln i hallen. Stannar, backar, bara för att försäkra dig om vad du trodde du just såg i spegeln. Hängande KNÄN, det är för ledsamt. Dessa mörka skrynkliga påsar som hänger i halnmåne format över knän. Usch! Har nån en hört om skrynkelkräm för knän? Nä, tänkte väl det. De är väl meningen att man då har hunnit med att känna sig bekväm i sin kropp och inte tycker det här är nåt att bry sig om. Jag vet inte om det ens finns plastikkirurgi för detta fenomen. Det är väl bara meningen att man har tillräckligt långa shorts och klänningar för att täcka fördärvet. Men man kan alltid trösta sig med att de finns de som har ännu fulare knän en man själv

Eller vad tycker du Lena om de här knän

Ei ne ole kamelinkaan polvet kauniit

Haastatteluissa kaikki keski-ikäiset ihmiset kehuskelevat, kuinka he vihdoin ovat hyväksyneet vartalonsa sellaisena, kuin se on. Hyvät heille. Minä en mitenkään tahdo mukautua tähän kaikkeen rappeutumiseen ja että joka paikka roikkuu. Alkaen ylhäältä alas,silmäluomet,posket, kaksoisleuka, rinnat, käsivarret,vatsa, takapuoli ja reisien sisäosa. Sitten, kun vihdoin alat sietää kaiken tämän, niin pahaa aavistamattomana eräänä aamuna ohitat peilin. Pakko peruuttaa takaisin ja tarkistaa onko se mitä sieltä näkyi todellakin totta.Roikkuvat polvet. Mitään paljon rumempaa ei enää ole, kuin tummat ryppyiset puolikuun muotoiset pussit jotka roikkkuvat polvien päällä. Ilmeisesti tässä vaiheessa tulee hyväksyä se, että peli on menetetty, vai onko joku kuullut ryppyvoiteesta polville? Ei, johan minä arvelin ettei kukaan. Tähän ei auta, kuin tarpeeksi  pitkät sortsit ja hameet ja yrittää lohduttautua sillä, että on niitä olemassa rumempiakin polvia , kuin omat.

Minua ei kamelin selkään saa. Onnistuin viettämään kuusivuotta arabimaissa, etten joutunut ratsastamaan kyseisellä otuksella, enkä suostunut mokoman selkään viime lauantainakaan. Jos työnantaja päättää vaihtaa landcruiserit kameleihin, niin silloin on minunkin pakko nousta niiden selkään,muuten en näe siihen mitään syytä. Juosta kameran kanssa vierellä ja kuvata suht vapaasti oli sitä vastoin mukavaa.

Jag rider inte kamel, åtminstonen inte frivilligt. Jag lyckades undvika denna sport sex år i arabvärlden och inte fick de mig på kamel i lördags heller. Om arbetsgivaren får för sig att byta ut landcruisers till kameler är jag väl tvungen att sätta mig på djuret men annars nöjer jag mig med att få ta bilder lite friare för en gångs skull 

  Jag har ont i halsen och de blir varken bättre eller sämre för tillfället. Regnperioden är över och nu drar den svala "Harmattan" vinden genom slätter och byar. Den för med sig förutom en massa damm och tomma plastpåsar även luftvägsinfektioner från  vanlig förkylning till lunginflamationer. Själv hade jag turen att ha en liten läkarkandidat till hand som kunde undersöka mig härom dagen. Han är en märklig liten gosse som är envis som tusan. Av nån andledning vägrade han all annan mat en amning. Han växte inte mera utan det slutade med att han blev undernärd. Han var inlagd på barnavdelningen i några omgånger och undersöktes för det mästa, tuberkulos,sociala förhållanden, depression, ja allt. Till slut skickades han till mig som hopplöst fall. Vad jag skulle göra med ungen brydde sig ingen om. Hans problem orkade ingen tas med mera. Sjukvården fungerar likosom lite annorlunda här i den här delen av världen. Pojken hade visst missat tåget med att vänjas vid vanlig mat, men va kunde jag göra?. Vi försökte med allt, godis, kex, mat. Ömsom hotade mamman med att ungen dör om hon inte tar i och hjälper till själv att intressera barnet i mat, ömsom satt vi oss med henne i timmar och försökte komma åt vad vi skulle göra. Jag har aldrig sett maken till unge. Han slickade på en appelsinklyfta och slängde sedan bort den, lika med godiset. Han ville inte heller stoppa saker i mun som barn i allmänhet gör. Vi gav honom vitaminer mot anorexi, ja herregud vi försökte med allt och ungen vägrade blankt sätta nåt i munnen. Till slut gav jag honom en av våra små barnmatskedar vi har till mediciner och den satte han plötsligt i munnen. Sedan tog jag en likadan sked och satt lite av nötkrämen på den och stoppade den i hans andra hand. Ungen stirrade på skeden och cremen och mig och slängde allt i backen. Sin "egen " sked tog han däremot hem och började faktiskt äta med den, men vägrar nu äta med nåt annat. I veckan var han slutligen klar att lämna vårt program och är alltså inte mera svårt undernärd och numera har han alltid nåt att äta i handen när han kommer till oss+igår kom han på besök för att han var snabbandad och hade feber, jag hoppas han inte förlorar mycket i vikt nu när han är sjuk.

Mulla on kurkku toista päivää kipeä. Sadekausi on loppu ja viileät "Harmattan" tuulet tuovat mukanaan pölyn ja lentävien muovipussien lisäksi myös hengitystie infektioita. Tavallisesta flunssasta ,keuhkokuumeeseen. Onneksi minulla sattui olemaan nuori lääkärikokelas lähellä joten sain ajoissa apua. Teetä ja sympatiaa. Tai ainakin sympatiaa. Tämä on merkillinen pikkupoika. Niin, itsepäinen , että tuottaa jopa harmia itselleen. Hän ei suostunut jostain syystä ottamaan , kuin rintaa ja lopulta hän ei enää kasvanut pelkällä rintamaidolla vaan päätyi vaikeasti aliravituksi. Lastenosastolla hän oli pariin otteeseen ja siellä tehtiin ja tutkittiin kaikki voitava. Tuberkuloosista, masennukseen, mutta eivät saaneet nuorta miestä syömään. Lopulta viikkojen letkutuksen jäljiltä kakara laitettiin minulle. Jaha, ja ketään ei kiinnostanut mitä me hänelle keksitään avuksi. Sairaanhoito on hiukan erilaista, kuin kotona. Täällä ei haasteta oikeuteen, eikä keneltäkään mene lääkärinoikeudet, vaikkei enää jaksaisikaan perehtyä asiakkaan vaivoihin.

Me yritimme sitten vaikka mitä. Appelsiinia lapsi nuoli hetken,samoin karkkia minkä yritin hänelle antaa. Suuhun asti nämä eivät kuitenkaan päässeet. Yritimme kannustaa äitiä antamaan vaikka vain keskejä, ihan mitä vain, kunhan lapsi tottuisi laittamaan jotain suuhunsa. Annoimme vitammineja anorexian hoitoon, mutta turhaan. Välillä uhattin äitiä lapsen kuolemalla jos ei hän aktiivisemmin yritä syöttää lasta ja välillä istuimme tunteja äidin kanssa tekemässä suunnitelmia miten toimia jatkossa. Poika ei lasten tavoin edes halunnut laittaa mitään suuhunsa. Lopulta annoin hänelle omaksi yhden meidän pienistä lastenlusikoista joilla annamme lääkkeitä ja ihme kyllä lapsi katseltuuaan sitä hetken , laittoi sen suuhunsa. Tästä riemastuneena laitoin toiselle samanlaiselle lusikalle pienen nokareen pähkinätahnaa ja ajattelein kundin vahingossa maistavan sitä. Ja kattia kanssa. Pentu katsoi lusikkaa, pähkinätahnaa ja minua ja viskasi kylmästi kaikki minun jalkojen juureen. Hän meni kuitenkin kotiin oman lusikkansa kanssa ja ihme kyllä rupesi syömään sillä. Mutta syö, nyt ainoastaan sillä, tosin hänellä on yleensä nykyään aina kädessä jotain purtavaa, kun hän tulee käymään. Nyt hän on uloskirjoitusta vailla, pidin hänet tosin extra viikon ja saa nähdä miten tässä käy. Äiti toi hänet eilen meille nopean hengityksen ja kuumeen vuoksi, toivon ettei tämä nyt sitten aiheuta liikoja takapakkeja.

Januari kvällen den 12 kommer jag ihåg att jag kände lättnad över att inte behöva skriva under ett års kontrakt , det kändes väldigt långt. Arbetsgivaren ville starta med nio månader som verkar vara den allmännaste längden på kontrakten. Allt har gått över förväntningar och jag borde nu ha varit hemma första veckan men hela iden om att lämna projektet här ter sig helt främmande. Först bad jag om att få fortsätta två månader, alltså till jul men redan i somras bad jag om att få fortsätt till mitten av juli-12. Arbetsgivaren blev nöjd för de hade tänkt ställa mig frågan om jag kunde tänka mig och fortsätta. Jag älskar naturen här och måste väl stå ut med den evinnerliga solen för att få njuta av alla granna fåglar, bruna små barn och deras färgglada mammor. Personalen sjunger och skrattar och tjattrar och den västerländska ångesten och "gå i väggen" är långt borta. Jag är nöjd med en så  vatten och elektricitet 16 timmar i dygnet. (vill säga om vi har vatten och om generatorn fungerar). Jag hoppas nästa nio månader är lik bra och jag kan sluta arbetet här glad och nöjd.   Muistan vielä tammikuun 12. illan, kun allekirjoitin sopimukseni. Tunsin helpotusta, kun ei tarvinnut sitoutua kokonaiseksi vuodeksi vaan 9 kuukautta tuntui olevan yleisin sopimusten pituus. Aika nopeasti pyysin saada pidentää sopimustani jouluun, pelkkä ajatus, että tänään aloittaisin ensimmäistä arkiviikkoa kotona tuntuu kaukaiselta. Jo, kesällä loman jälkeen tajusin, etten ole kypsä lähtemään täältä vielä minnekään.joten pyysin saada jatkaa toisen yhdeksän kuukautta. Työnantaja oli iloissaan koska he olivat aikoneet pyytää minua jatkamaan, mutta halukkuudet ovat yleensä olleet vähäisiä jäädä näihin oloihin. Rakastan näitä maisemia täällä ja kai minun on tuo aurinko kestettävä, jotta saan nauttia kauniista linnuista, pienistä tummanruskeista lapsista ja värikkää sti pukeutuvista äideistä. henkilökunta on meilkein aina hyvällä tuulella, lauluja nauru raikaa ja on jatkuvaa puheen pulputusta (paitsi joskus ei, kun simahdamme aamulla-taiiltapäivällä automatkoilla). Täältä on siis nykymaailman ahdistus ja burnoutit kaukana. Olen ylen tyytyväinen kun sangossa on vettä ja sähkö toimii 16 tuntia vuorokaudessa.(siis jos on vettä ja generaattori toimii). Toivon, että seuraavat 9 kuukautta sujuvat samaan malliin ja ssan lopetella täällä hyvillä mielin ja tyytyväisenä.

Vem blir inte överförtjust i ett litet barns små fötter och knubbiga tår. Likaså är en bastant liten stjärt, tjocka lår och vader fulla med celluliter den mest bedårande syn. När förändras denna förtjusning till lite mindre sött? Det är ingen som faller i trans över ett par 38:or med liktår eller knöliga vita lår under en lite hängigare rumpa. Visst är det orättvist.

Yksi vauvojen ihastuttavampia ruuminosia ovat pienet jalat pikkuisine varpaineen. Yhtä lailla hullaannuttavia ovat jämäkkä selluliitinen takapuoli ja paksut vantterat reidet ja pohkeet. Missä vaiheessa tämä ihastus sitten vaihtuu vähemmän tenhoavaksi. Kukaan ei hullaannu liikavarvasten vaivaamista isoista jaloista tai vantterasta takapuolesta ja sen alta esiin pistävistä paksuista selluliittisista reisistä.

Istun tyytyväisenä kolleegani vieressä, kehuskellen miten helposti olen saanut asioita johdettua haluaamaani suuntaan, Niitä isoja Plumpy nut paketteja olisi helpompi kuljettaa lava-autolla klinikoille, kuin meidän umpinaisilla autoilla. Abujassa meidät noudetaan useimmiten hienolla Toyotan Hiluxilla, jossa mukavien istuinten lisäksi on hervoton ilmastointi. Kerran, kun tulin tänne "kotiin" oltuani jossain reissussa pyysin, että saisin tällaisen upean auton. Vastaus oli jyrkkä ei, mutta niin se vain on ilmaantunut ensi vuoden budjettisuunnitelmiin. Halusin myös auton ja tiimin jotta voisin yhdessä nigerialaisten kanssa perustaa pyörillä toimivaa neuvolaa. Eli, kun äideillä on aivan liian pitkä matka kulkea klinikoille rokotuksia ja imetys ja ruokaohjeita varten , me voisimme ajaa näihin kaukaisiin pikkukyliin, vaaka ja rokotukset mukanamme. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että nämä täytyy saada tavoitettua terveydenhuoltoon jo vastasyntyneinä, muuten tästä ei tule mitään. Imetysajan lapset kasvavat melko hyvin, mutta lisäruuan anto onkin sitten hengenvaarallista touhua näille pikkuisille. Heitä ei myöskään imetetä ensimmäisenä viikkona jolloin suurin hyöty menee hukkaan. Rokottamatta täällä on kaikki, riippumatta mistä rokotteesta keskustellaan. Kyllä täällä rokotuskamppanjoita on jatkuvasti, mutta jossain mättää pahemman kerran, en vaan tiedä missä, mutta epäilen monia eri syitä. Siis, olen pyytänyt myös jonkun verran rahaa tätä toimintaa varten. Sain paljon rahaa ja tuliterä pakettiauto on myös ensi vuoden ostoslistalla. Kaveri kalpeni kuultuaan tämän. Hän oli pyytänyt tänäaamuna lisää dymoteippiä jotta voisi merkitä tavaransa sillä, ei saanut on kuulemma liian kallista.

Jag satt brevid min kollega och skröt med hur otroligt enkelt jag fått igenom saker jag velat ha. Jag önskade mig en sådan där fin Toyota Hilux pick-up som de alltid kommer och hämtar oss med från Abudja flygfältet. Mjuka lyxiga säten och en luftkonditionering som heter duga. Jag försökte motivera det med att det skulle vara mycket enklare att ta med våra Plumpy nut boxar med den, en med en vanlig bil. Dessutom har den fördelen mot vår gamla pick-up att den rymmer fem passagerare. Svaret blev nej. Men nu såg jag den i nästa års budjet. Jag ville också ha pengar och bil att grunda "rullande" BVC. Vi kommer nämligen ingenvart enligt mig här, om inte vi får med mammor och barn i hälsoprogram genast efter födseln. För det första så ammar man inte av tradition första veckan, vilket i sig bär livsfara för barnet. Sedan om den överlever första veckan är allt relativt bra upp till att man börjar med tillägsmaten. det är då de svävar i direkt livsfara ett- och ett halvt år. Dessutom är ingen här vaccinerad. Orsakerna är svåra att ta i för här görs nog regelbundna vaccinationskampanjer. Summasummarum så har vi fått pengar till preventivt arbete ute i byarna och en till bil fins på inköpslistan. Kollegan tittar bittert på mig och sa att hon frågade efter mera tejp till dymomaskinen, så hon kunde märka sina saker, men hon fick det inte för det är för dyrt.

Jokainen kuski tietää, että autot eivät lähde mihinkään suuntaan aamulla, ennenkuin mamalla on huulet punattu. Keväällä, kun oli kaikkein kuumin jakso, puna oli kiillon muodossa ja silloin tietysti Chanelia. Nyt, kun on viileämpää Cliniquen huulipuna on lyömätön. Muuten saa riittää mineraalipuuteri ja aurinkopuuteri poskipunaksi tässä työssä ja ilmastossa, ai niin ja Yves Saint Laurentin uusin Saharienne hajusteeksi.(Meinasi unohtua Diorin kulmakynä). Muilla mun ryhmän tytöillä on aina sävy sävyyn luomiväri vaateittensa ja korujensa kanssa, mutta mulle on silkka arvoitus, miten ne saa sen pysymään siistinä koko päivän. varsinkin, kun merkit eivät ole huippukalliita,niitä ei nimittäin edes tuoteta tähän maahan. Ehkä siinä onkin sen salaisuus? Nämä nuoret naiset ovat äärettömän innoissaan, kun tulen lomilta ja minulla on heille hiukan kalliimpia tuotteita lahjaksi, ja sen lisäksi hauskempia pakkauksia ja hylsyjä. Kiitollistahan se minulle on, tuliaisten osto, kun he eivät nirsoile värien suhteen. Niin, näitä tuotteita sitten käytetään asiakaspalvelussa päivittäin ja välillä niistä saa myös asiakkaat (entiset) osansa.

  Lumen tyttöjä

  Lumene flickor

Alla förare har lärt sig att bilarna inte rör sig nån vart innan mama har fått läpparna målade. När det var som varmast var det Chanels läppglans som gällde och nu är det Cliniques läppstift som är nummer ett. Annars får det för min del räcka med mineralpuder och solpuder som rouge.(Ai, joo tänkte glömma Diors penna för ögonbrynen) Doften är naturligtvis Yves Saint Laurents nya Saharienne. Flickorna som jobbar i min grupp har däremot alltid ögonskugga ton i ton med klänningarna och smyckena. Hur de får allt att hållas ok hela dagen är ett under. Speciellt när det inte är några svindyra märken, för de importeras inte ens till detta land. Kanske är det det som är hemligheten? De här unga flickorna blir så glada varje gång jag kommer från semester och har lite dyrare makeup produkter som presanter till dem.  Färgerna är lite annorlunda och glitternagellack visade sig vara en stor succe'. Det här produkterna används med glädje dagligen , vi jobbar inom kundbetjäning och även en del små före detta kunder får försöka smycka sig med skandinaviska färger.