Vet du vad vi skall göra med de här ankorna, frågar min arbetskamrat mig. Ankorna? Ja, säger han och pekar på två ankor som ligger och trycker vid vattentunnan. Jag stirrar på ankorna och funderar vad de är för några. Om jag förstått rätt skall vi ha dem till julaftons middag, säger min kollega. De skall visst matas först med diverse örter innan de äts om jag förstått rätt. Vi har en ny fransk kille i vårt gäng och han tycker om matlagning. Nu hade han köpt dessa fåglar men åkt till Goronyo innan säljaren kom med ankorna och kvar i Takakume blev alltså ankorna och jag och min kollega. Vadå, är det meningen att vi skall sitta med dessa fåglar i famnen hela vägen till Goronyo, nu fattar jag inget? Jag tänker inte göra det,han får ordna det på nåt annat sätt. Han blev ju upprörd när vi träffades i Goronyo men sedan lyckades han ordna upp det på nåt annat sätt. Nu är väl dessa ankor saligen uppätna igår kväll, själv höll jag mig till lax och skinka.

Tiedätkö sinä mitään näistä ankoista? Mitkä ankat? Nämä, sanoo työtoverini ja osoittaa vesitynnyrin vieressä makaavia täriseviä ankkoja. Mistä nämä ovat tulleet? Meidän uusi ranskalainen työkaveri osti ne jouluruuaksi, mutta joutui jättämään ne tänne Takakumeen , kun hän lähti kaupunkiin takaisin, kertoo kyseinen kolleega. Sanoiko hän sinulle, mitä meidän pitää tehdä niille? Minulle, minä en ole kuullut näistä mitään. Onko tarkoitus, että ne otetaan Goronyoon elävinä vai kuolleina?, Minä en ainakaan aio istua tuntia autossa ankka sylissä, sen enempää elävänä kuin kuolleena. Jätimme siis ankat sinne ,josta meidän uusi kokkimme oli tuohdusissa, kun tulimme takaisin ja ilmoitimme asiasta hänelle. Ankkojen oli tarkoitus syödä ranskalaisia yrttejä ennen tappamista, jotta ne olisivat aattona hyvän makuisia. Onneksi hän sai sitten ankat jotenkin Goronyoon ja nyt ne ovat vissiin sitten eilen nautittu oikein maustettuina. Itse olen nauttinut sillistä ja kinkusta.

För flere år sedan (25) sa jag , att jag kan bli allt annat men aldrig sjuksköterska. No, när jag väl studerat till sjuksköterska sa jag att jag kunde tänka mig alla andra specialiteter en hälsovårdare. Det slutade med att jag blev hälsovårdare. Jag kunde bara tycka att det blev fel och månne jag nånsin kommer att göra nåt med den utbildningen. Sedan kunde jag tänka mig att jobba med lätt prematura barn men aldrig att jag skulle börja med intensivården och all den stress det medför. Ja,ja, jag hade 10 bra år och fem lite segare inom det området. Att jobba i nån bortglömd håla med att hjälpa behövande har heller aldrig varit min grej, trodde jag. Nu är det så att jag trivs enormt bra och känner för första gången på länge att det är roligt att jobba. Det betyder inte att jag inte tycker bebisarna hemma är ok men det här är ett annorlunda jobb. Sedan har det här med forskining aldrig riktigt varit min grej. Nästa vår måste jag dock göra en mindre studie om ett projekt jag startat för att se om det ger några resultat. Sitter alltså flere timmar till dagen och läser forskningsresultat och hur andra har gått tillväga för att se hur jag skall gå vidare med mina frågor och vinklingar. Har alltså fått svälga en hel del av mina ALDRIG. Bra att man har ett bra självförtroende och kan ändra på sig och kan skratta åt sig själv.

Minusta ei koskaan pitänyt tulla sairaanhoitajaa. Olin jopa liian vanha enää kouluttautumaan (olin 28 v.). Kun sitten vastavalmistuneena sairaanhoitajana piti valita erikoistuminen tiesin varmasti, etten koskaan hae terveydenhoitajaksi. No, se minusta sitten tuli vähän, niinkuin vahingossa. 22 vuotta olen sitten naureskellut, että mitähän minä niillä papereilla teen. Täällä sitä nyt ollaan terveyskasvatusta antamassa. Sitten viihdyin tosi hyvin lastenvalvontayksikössä, ja lääkäreiden patistuksesta huolimatta en halunnut vauvojen teholle. Menkööt muut, minä en sinne koskaan mene. Työ joka stressaa hengiltä, ei koskaan. Viihdyin sitten vauvojen teholla hyvin kymmenen vuotta ja vähän takkuisesti viisi vuotta lisää. Työskennellä köyhien ja kurjien kanssa jossain jumalan hylkäämässä paikassa ei myöskään ole koskaan ollut mua varten. Täällä olen ja viihdyn vallan mainiosti. Tutkimusten teko ei myöskään kiinnosta, paitsi nyt , kun olen käynnistänyt uuden projektin täällä, ja haluan tietysti tietää olenko oikeilla jäljillä. Luen siis tutkimustuloksia ja tapoja miten muut ovat samaa asiaa tutkailleet ja olen tullut siihen tulokseen, että tämä on vallan inspiroivaa. Onneksi on, niin hyvä itsetunto, että pystyy muuttamaan mieltään ja nauramaan itselleen. Olen saanut niellä koko joukon näitä EI KOSKAAN juttuja.

 Meillä on hyvää ruokaa täällä ja riittävästi (vyötärön ympärys sanoo, että ihan liian kanssa), mutta joskus tekee kuitenkin mieli jotain omatekemää. Eli meidän miehet keksi miehiseen tapaan, että he haluaa grillata viikonloppuisin. Täällähän nyt , kun ei ole T-pihvejä eikä grillimakkaroita valmiina, niin ne pitää ostaa elävänä. Eli vuohi markkinoilta ja pojat veitsien kanssa puuhiin.

Vi har bra mat här och tillräckligt (midjemåttett visar, att det finns mer en nog), men ändå vill man nångon gång

På väg mot sitt öde

Viimeinen matka

Årdentligt med maginnehåll i den här geten

Vatsa on pullollaan ruokaa

Ingen skrytgrill från over there

Ei mikään Usasta tuotettu kerska grilli

  laga maten själv. Våra killar vill på mäns sätt, grilla, som man gör hemma på helgen när vädret tillåter. Här finns dock inte nån färdig flintastek eller korvar så man får börja mera från början så att säga. Köpa en get på marknaden och sedan ta till kniven.

Nej, det är inget nytt och spännande inom EU utan Emergency Triage Assesment and Treatment kurs som jag gick förra veckan. Det var en bra kurs såsom alla jag har haft glädjen att få göra. Stackars barn  som blev utsatt för en viting. Det  måste ha varit tillräckligt läskigt att komma till sjukhuset utan att dessutom behöva stå ut med att bli undersökt av en elien. Jag klarade av tenterna och kommer att ha nytta av det jag lärt mig. Så som att sätta intraosseus infart. Kycklingben är väl en sak, om jag nånsin vågar gröra det på ett barn är en helt annan femma. Dessutom har vi inte borren som lär vara lätt att använda, utan vi borrade in nålen med handkraft. Men har jag ett medvetslöst barn i chock är jag väl tvungen att skärpa mig. Ungen har ju inte så mycket andra val vad beträffar överlevnad. Ja, ja mycket skall man utsätta sig för här i livet.

 Tämä kirjain yhdistelmä ei ole mikään EU:n alainen juttu vaikka siltä kuulostaakin. Tämä oli kurssi Emergency Triage Assesment and Treatment johon osallistuin viimeviikolla. Oli hyvä kurssi ,niinkuin kaikki kurssit ovat olleet joihin olen osallistunut. Lapsi parka tosin oli kauhuissaan, kun joutui valkolaisen tutkittavaksi. Hänellä on varmasti ollut parempiakin päiviä, kuin tämä. Ensin joutua sairaana poliklinikalle ja sitten vielä vieraan olion kopeloimaksi. Kurssin yksi anteja oli intraosseus tipan(neulan) laitto. Saa nähdä uskallanko sitä ikinä oikeassa elämässä käyttää. Kai sitä kaun sitten kuolleen kananluuhun saa porattua, mutta ihmiseen onkin sitten toinen juttu. Sen lisäksi meillä ei ole siihen poraa,vaan se pitää omin käsin porata sisään. No, ehkä jos tajuttomalla, shokissa olevalla lapsella ei ole muuta mahdollisuutta selviytyä, niin kai se on uskallettava.Joskus sitä miettii, että pitääkö sitä koko ajan laittaa itsensä tilanteisiin, jotka aiheuttaa lievää paniikkia. Eikö vain voisi tyytyä tavalliseen arkeen?  

Syksyn meitä oli täällä vakituisesti yhdeksän ulkomaalaista työntekijää, joista kaksi suomalaista. Verrattuna Suomen väkilukuun prosentuaalisesti olimme hyvin edustettuina. Samaa pätee Tukholman Astrid Lindgrenin lastensairaalaan. Olemme nimittäin molemmat siellä töissä. Ikkunat vastakkaisella puolen katua ja osastoilla paljon yhteistyötä. Kummatkin olemme olleet kymmenisen vuotta kyseisessä sairaalassa duunissa ja viimeiset vuodet tehneet ainoastaan yötöitä. Käytämme samaa kolmosen bussia, mutta kumpikaan ei ole nähnyt toista, ennekuin nyt tapasimme syyskuussa Goronyossa keittiön pöydän äärellä. Merja lopettelee nyt tällä viikolla sopimustaan joten jään taas yksin tänne pitämään Suomen lippua korkealla. Jäi minulle kuitenkin perinnöksi ruotsalaiset hollannikkaat.  

Även en skjorta blev jag med

Jäi myös paita muistoksi

Vi var hela hösten nio utlänningar här. Två av oss var från Finland och med tanke på hur få finländare det finns i världen är vi ju prosentuellt sett och slår alla andra nationer här. Samma gäller arbetsgivare på hemmaplan. Vi jobbar båda på Astrid Lindgrens barnsjukhus. Föntren mittemot varann och med många gemensamma patienter. Båda har vi jobbat nästan tio år i Sverige och sista åren bara nattpass. Vi använder samma treans buss men har ingen minnesbild av att ha sett varann innan vi träffades vid middagsbordet i Goronyo. Merja åker hem i slutet av denna vecka så då måste jag igen representera Finland ensam. Jag fick ändå ärva en bit av skandinavien och traskar nu omkring i hennes avlagda träskor.

Jag undrar hur det gått för min lilla flicka som jag skickat till Sokoto för operation. Hon är den första av mina "privat patienter" som kommit över 10kg gränsen. Hon har läpp-och gommspalt. När jag kom hit förra vårvintern så uppenbarade sig fyra stycken barn till mitt program med remiss från läkaren, för avdelningen med undernärda barn. När alla hade varit 14 veckor och det var dags för oss att skriva ut dem, för att de inte kan hänga i evigheter i vårat program,vägrade sjukhuset ta dem tillbaka. De tyckte de var hopplösa fall som åkte in och ut hos dem. Jag försökte försiktigt säga att det kanske var fel på dem när de inte lyckades få mammorna lärda, hur de skulle mata barnen och framförallt hur ofta och hur mycket. De förstod inte vad jag snackade om. Så, då återstod för mig att hitta på nåt. Mammorna var olyckliga för de visste inte hur de skulle få dessa 4 kilos barn att växa med evinnerliga diareer, snuvor och malaria attacker. För statistikens skull, kunde jag inte ha dem i vårt program så de fick bli mina privata barn. En har antagligen dött. Mamman fick visst inte mycket stöd från resten av familjen och de var även så fattiga så hon inte hade råd att komma till oss ens varannan vecka. Sista gången jag träffade henne hade hon gått ner i vikt och vägde 3.3kg 13 månader gammal och hade kronisk diarre och sedan har jag inte sett henne. Jag har även en liten gosse som jag inte lyckats få till mera en 5.7kg men där misstänker jag även hjärtfel för hans insida av läppar är ibland gråblå. Men vid lunch i måndags fick jag telefonsamtal som gjorde mig verkligt glad. Flickan på bilden var och hälsade på och det var underbart att se hur bra resultat de hade nått med henne. Jag har en till som nu är lite över 8kg och jag hoppas hon kan opereras i januari.

Mietin eräänä päivänä, että mitäköhän kuuluu pikkutytölle jonka lähetin Sokotoon leikkausta varten. Minulla on täällä pari, eli neljä pientä suu-kitalakihalkio lasta joita olen kasvattanut. Kaikki neljä ilmaantui meille viime kevättalvena lähetteellä lastenosastolta joka on erikoistunut nälkiintyneisiin yksilöihin. Oltuaan 14 viikkoa meillä oli aika kirjoitta heidät ulos meidän ohjelmasta, kun ei ne voi iät kaiket roikkua meilläkään ohjeiden mukaan. Eli silloin lapsi pitää lähettää takaisin osastolle lisätutkimuksia varten jos ei meillä olla onnistuttu samman kunnon painon nousua aikaiseksi kolmessa kuukaudessa. Minä reippaana tyttönä ihan itse vein kyseiset lapset osastolle. äidit tosin napisivat, etteivät ne siellä kuitenkaan tee mitään. Sokoto vaatii, että nämä lapset painavat 10 kg, ennenkuin he ryhtyvät leikkaamaan ja lasten painot pyöri koko ajan siinä 4-5 kilon välillä. Osasto repi pelihousunsa, kun he näkivät nämä lapset ja äidit ja rupesivat kyselemään minulta, mitävarten minä tuon nämä heille. Ei , äidit osaa niitä sitten kuitenkaan kotona hoitaa. Minä yritin varovasti vihjata, että olisikohan henkilökunnassa mahdolisesti jotain vikaa , jos ei osaa opettaa äitejä ,miten useasti, millä tavalla ja mitä ruokaa syötää näille lapsille.Ei mennyt jakeluun. Otin siis lapseni takaisin ja olen hoitanut niitä tilastojen ja kirjojen ohi privaatitsti. Yhden pikkutytön olen ilmeisesti menettänyt. Viimeksi, kun tapasin hänet, hänen paino oli laskenut 3.3kg (13 kuukautinen) ja krooninen ripuli ja sen koommin en ole tyttöä nähnyt. Äiti ei ilmeisest saanut tarpeeksi tukea kotiväeltä ja hän oli sen verran kaukaa kotoisin, ettei hänellä ollut varaa tulla meille edes kahden viikon välein. Yhdellä minun pienistä pojista epäilen myös olevan sydänvika koska huulten sisäosa on välistä harmaansininen ja kasvu erittäin hankalaa. Mutta yksi tytöistä on nyt yli 8 kiloa ja toivon , että hänet voitaisiin leikata tammikuussa. Niin , siis sain maanantaina ruokatunnilla puhelun, "mama, täällä on sinulle vierailijoita, kun tulet teltatalle takaisin". Ja, niinhän siellä oli onnellinen äiti mörtsin pikkuisen kanssa. Me muut olimme joka tapauksessa onnellisia ja toivottavasti tyttökin osaa myöhemmin arvostaa kaikkea minkä joutui läpikäymään.

Jag ligger i mörkret och lyssnar på den tilltagande Harmattan vinden. Vind som blåser vintertid här i Nigeria och gör att morgnarna är svala. Det känns lite svalt med bara lakanet, kanske man skulle ta filten på sig? Men problemet är att det blir varmt inom fem minuter och så måste man sparka allt av sig igen. Undras vad klockan är? Moskerna är tysta så då är det väl inte fem än. Bra, jag hinner sova en stund till innan det är dags för en jogging tur. Springa är trevligt den här tiden på året. Det är rentav småkyligt i linne men blir ju varmare efter att man sprungit en stund och framförallt när solen går upp. Om jag däremot glömmer att dra i mig lite Salbutamol så blir det tungt med andningen i motvinden. Efter löpningen är det dags för skopatvätt. Det känns ända ner i magbottnet när man häller kallt vatten över sig. Varmt vatten kommer vi ju inte att ha förrän i mars. Sedan på med kläderna. Jag tar jackan över klänningen medan jag äter frukost. Med vått hår känns det lite svalt. En halv timme senare när jag är på väg till bilen är det däremot redan närmare trettio grader så jackan får snällt stanna hemma. Lokalbefolkningen däremot har spökat ut sig som de skulle vara på väg till en polarexpedition. I och för sig så kommer de flesta till arbetet med motorcycklar men vid lunch borde de ha tinat upp. Vi är en udda samling i våra vinterkläder.

Vilken av oss är rätt klädd för vädret?

Kumpi on pukeutunut sään mukaan oikein?

Makaan sängyssä ja kuuntelen yhä yltyvää Harmattan tuulta. Tuuli joka tuo kylmää ilmaa tullessaan. Mietin pimeässä, pitäisiköhän vaivautua laittamaan vilttiä päälleen. Pelkällä lakanalla, kun on vähän viileä, mutta peitto on sitten taas liian kuuma muutaman minuutin kuluttua. En tiedä mitä kello on, mutta moskeijat on hiljaa joten taidan ehtiä nukkumaan vielä hetken, ennenkuin pitää lähteä aamulenkille. Juokseminen tähän aikaan vuodesta on mukavaa. Aamulla topissa on jopa hiukan kylmä, ennenkuin on päässyt vauhtiin. Sen sijaan jos on unohtanut vetää sisäänsä vähän brikanyylia tulee hengittämisestä vastatuulesssa työlästä. Juoksemisen päälle onkin sitten vuorossa virkistävä suihku. Ihan vatsanpohjaan asti tuntuu, kun kuupalla ammentaa kylmää vettä niskaansa. Lämmintä vettä, kun ei tule ennenkuin maaliskuulla. Otan takin hammen päälle aamiaisen ajaksi, kun märkä tukka pitää lämmön kaukana. Tosin puolituntia myöhemmin, kun olen menossa autolle, mittari lähentelee jo kolmeakymmentä astetta. Paikallisilla ja minulla on kuitenkin hilppa eri näkemys siitä mikä on kylmää ja mikä ei. He ovat pukeutuneet, kuin olisivat lähdössä Antarktikselle. Reiluuden nimessä pitää mainita, että suurin osa tulee moottoripyörillä töihin, mutta luulisi jo lounasaikaan villapipon hiostavan

Efter att varit och vilat i Abudja har jag fått jobba igen vad jag inte gjorde under de dagarna. Ja,ja nu är det helg och lite mera fritid. Det var inte bara trist i huvudstaden. Jag mötte trevliga flickor från vårat andra projekt här och hade några fina dagar med dem. Nu är det vinter , vilket betyder att här är molnfri himmel (regnperioden är över). Det i sin tur betyder att en viting som jag kan sola just jämt tre timmar med höga solskyddsfactorer och resten av tiden tillbringas i skuggan av palmer. På lördagkvällen var vi på drink hos vår franska sektion och sedan ute i barlivet några timmar. Söndagen var hela gänget ute vid poolen och i poolen och sedan Indisk mat på kvällen. Måndagen tillbringade jag ensam vid poolen och då menar jag ensam, inte vet jag kanske den är stängd på måndagar, men de lät mig i alla fall använda den. Sedan hade jag ju lyxen att handla mitt rödvin själv i supermarketen och behövde inte göra som i Goronyo, hoppas på att köksflickorna vet vad jag vill ha och kommer ihåg att handla det. Nåt mera shoppande blev det inte,jag skall ju snart hem på obetald semester för att ordna med lite saker och ting. Meningen var ju att jag skulle sluta här innan jul men så blev det ju inte.

Min privata pool

Oma uima-altaani

Koko viikon olen yrittänyt tehdä rästiin jääneitä töitä, kun olin kerran rentoutumassa maan pääkaupungissa. Kaikki ei ollut väärin tai takunnut. Hyviin puoliin kuului ,että tapasin meidän toisesta projektista mukavia tyttöjä joiden kanssa vietin paljon aikaa. Täällä on nyt talvi ja se tarkoittaa pilvetöntä taivasta (eli sadekausi on ohi). Toisin sanoen tällainen valkolainen pystyi kovilla aurinkosuojakertoimilla makaamaan uima-altaalla kolmisen tuntia ja sitten pitikin jo siirtyä palmujen katveeseen. Lauantai iltana olimme meidän Ranskan jaoston  luona alkudrinkeillä ja sitten menimme paikalliseen kuppilaan jatkoille koko poppoo. Ihan kiva ilta ja sunnuntaina tapasimme kaikki altaalla ja altaassa. Illalla olikin sitten Intialaisen ruuan vuoro. Maanantain sainkin sitten viettää ypöyksin altaalla, kun muut olivat palanneet projekteihinsa. En tiedä oliko allas suljettu maanantaisin, mutta sain kuitenkin olla siellä, asia ei oikein koskaan selvinnyt minulle. Muihin hyviin puoliin kuului, että sain itse ostaa punaviinini ruokakaupasta, eikä tarvinnut olla riippuvainen sittä, mitä keittiön tytöt tuo, jos muistavat tuoda ollenkaan. Ostoksilla en sitten käynyt, kun olen tulossa kohta palkattomalle lomalle kotiin. Tarkoitushan oli tulla kokonaan kotiin, mutta jatkoin ensi kesään, joten on vähän erilaista juttua selvitettävänä kotona pohjolassa.