Hän tulee joka keskiviikko lounas aikaan. Seisoo hiljaa, totisena jonkun meistä vieressä. Ei puhu eikä pukahda. Kaunis, kuin pieni nukke. Yksi työntekijöistä väittää nähneensä tämän kolmevuotiaan pikkutytön kerran hymyilevän. Kukaan meistä ei usko sitä, sillä kukaan muu meistä ei ole onnistunut näkemännn sitä. Hän ottaa mielellään vastaan ruokaa ja pähkinöitä, tai hedelmiä jos tarjoamme niitä hänelle. Piirustus paperi jonka annoin oli varsinaninen aarre samaten paperinenäliin, kun hän oli nuhainen. Hän seisoo kolme tuntia meidän työtä seuraten ja eilen ihmettelin miksi,niin iso tyttö, kuin hän, nuolee likaista pöydänkulmaa.Kun sitten kumarruin irroittamaan häntä siitä takusin, että tyttö oli sananmukaisesti nukahtanut seisaalleen. Ei, kun tyttö syliin ja siinä hän sai nukkua matuljann(valkoisen miehen) sylissä, kunnes äiti ja kolme viikkoinen pikkusisko tulivat hakemaan hänet kotiin.

  Hon kommer alla onsdagar vid lunchtid. Ställer sig vid nån av oss och står där i tre timmar. Hon säger inget och hon ler inte. Vacker som en docka. En av pojkarna påstår sig ha sett henne le men vi tror inte på honom för ingen av oss andra ha nånsin sett henne göra det. Hon äter maten vi har eller om vi ger henne nötter och kex. Hon belv glad över lite vitt papper jag gav henne så hon också kunde "föra statisitk". Likaså var pappersnäsduken jag snöt henne med när hon var förkyld nånting som hon vaktade som en hök. Igår stod hon där igen med oss och bet på bordskivan. Stora flickan tänkte jag, treåringar står väl inte och tuggar på en smutsig bordsskiva. När jag skulle ta loss henne från den såg jag att hon hade ordagrant somnat stående. alltså fick hon sova i matuljas(vit mans) famn tills mamma och tre veckor gamla lillasyster komm och hämtade hem henne.

Vet inte varför den inte länkades, men det finns alltså ett inlägg från idag

En tiedä miksi siitä ei tullut ilmoitusta, mutta on olemassa kirjoitus tältä päivältä blogissa  

Mitt lilla låtsas barnbarn Tuwa har mycket bekymmer med hurdan mat vi äter här. Jag lovade henne på skypen igår att skicka lite bilder på maten. Hon har visst förstått att jag är här och sköter små barn som inte får tillräckligt med mat och det här vållar en nästan femåring mycket bekymmer. De riktigt små bebisarna ammar och de större får vanlig mat som gröt,ris, sojabröd osv. Visst är orsaken till svält delvis fattigdom och att inte kunna skaffa mat men det är bara en del av svälten. Mässling och malaria och dålig hygien  med konstanta diarreer som följd är några av huvudorsakerna. Unga mödrar med liten eller ingen utbildning är också en av orsakerna. Man ser inte tecknen på ett hungrigt barn. Man låter ettåringar äta själv, ni kan tänka er hur mycket av maten som egentligen kommer i ungen , merpart landar nog utanför. Man ger inte tillräckligt med proteiner. Här finns bönor, svamp,nötter osv. men man kan inte riktigt tillvarata det. Speciellt inte nu när det är torr period så finns det inget i "skafferiet" at ta ifrån. Kostcirkeln är ett obekant begrepp så det behövs mycket utbildning och handledning plus förståss nu nötkräm så barnen överlever. Själv har jag nästan blivit heltids vegetarian. Jag är så trött på gammalt torrt höns och get kött så det får bli fisk när jag får tag i det (vanligen på torsdagar) och däremellan nötter och ris. Jag skall också om några månader ta avmaskningskur, så läkaren tyckte det inte va nån fara att äta utav fisken från det smutsiag å vattnet. Det skall inte vara nån mening med att försöka bli av med maskarna nu, för de lär ännu vara så små så jag inte lider av dem. Roligt med husdjur. Sedan har vi kylskåpet fullt med läsk och choklad så det finns lite att önska i vår kostcirkel också. Alla gånger lyckas vi hålla våra linjer kvar, man får springa för glatta livet på morgnarna för att inte behöva betala för övervikt på vägen hem.

  Millet gröt, som kan ätas varm eller kall. Vi brukar äta den mitt på dagen. Inte jag alla dagar för den klumpar sig i bottnet och det blir en grå massa av det. dessutom är kärlen så sandiga ibland att jag inte vill hadet

Millet puuro, jota me useasti syömme lounaaksi. Sen voi syödä kylmänä tai lämpimänä. Minä en ihan joka päivä syö sitä, kun se tuppaa paakkuuntumaan pohjaan harmaaksi kököksi ja välillä astiat on ,niin snatasia, ettei hirviä syödä

  Det här är inte fisken jag brukar äta men ortsborna nog. Vi råder mammorna att hacka den i mortel och blanda i barnens mat så de får proteiner på det sättet

Tämä ei ole se kala mitä minä syön torstaisin,mutta paikalliset syö tätä. me myöskin suosittelemme, että äidit hienontaa sen morttelilla, niin lapset saavat sillä lailla proteiinia.

  Glass men det får man bara om man får lov att åka till storstan

Jäätelöä, mutta sitä saa vaan silloin, kun pääsee vapailla Sokotoon

Minun pikkuinen muka lapsenlapsi Tuwa on ollut kovin huolissaan siitä, mitä lapset ja minä syömme täällä. Hän on ilmeisesti saanut kuulla,että olen täällä hoitamassa nälkää näkeviä lapsia ja tämä tuottaa nyt hätää viisivuotiaalle. On täällä varmastikin,niin köyhiä ihmisiä, että sen takia on pula ruuasta, mutta ongelma on paljon suurempi ja monimutkaisempi, kuin vaan se. Täällä malaria ja tuhkarokko sekä huonosta hygieniasta jouhtuvat jatkuvat ripulit aiheuttavat paljon aliravitsemusta. Äitien tietotaito lastenhoidossa on aika olematonta ja ravitsemusoppi puuttuu täysin. Yksivuotiaat joutuvat itse huolehtimaan siitä, että he saavat tarpeeksi ruokaa sisäänsä ja arvaahan sen , kuinka siinä käy. Äidit ovat nuoria tai vanhempia ,joilla sitten taas on monta lasta, eikä ruoka tai aika riitä heidän hoitamiseen. Itse olen siirtynyt melkein kokonaan kasvisruokaan. Olen lopen kyllästynyt vanhuuteen kuolleiden kuivien kanojen syömiseen tai vuohen lihaan jossa vuohi on luineen ja nahkoineen lykätty lihamyllyn läpi. Kalaa ostan torstaisin, kun olemme maaseudulla ja saan suoraan grillistä aivan ihanaa kalaa. Joki josta se on kalastettu on sitä vastoin etovan näköinen, mutta meidän henkilökunnasta vastaava lääkäri sanoi, että minun täytyy parin kuukauden kuluttua joka tapauksessa otta matokuuri, niin syö vain kalaa. Madot , kun kuulemma mun sisikunnassa on nyt ,niin pieniä, ettei ne aiheuta suurtakaan häikkää vielä täsää vaiheessa. Sitten meillä on jääkaappi täynnä suklaata ja limsaa joten kyllä meillä linjat säilyy.

Vi har faktiskt en neonatal avdelning som varit i funktion tre veckor. Överläkaren i storstaden kräver av min barnmorske kollega att barnen skall skötas. Dock utan sköterskor eller intresserade läkare. Jag skall ha en serie föreläsningar om neo vård när resurserna är obefinntliga och det kan man gott säga att de är här. vi har tre läkare som försöker täcka förlossning, mässlingstält på 40 platser(betyder 60) samma med barnavdelningen och avdelningen för svårt undernärda barn och en barnakut där de nu maxat antalert barn till 200/ dag.(08-16.00). Så jag har lovat ronda på neo när kollegans förmåga tar slut. Neo är alltså ett rum på ca 5kvm med ett fönster som får vara vår lampa när barnet behöver sola. På hela sjukhuset finns ingen röntgen så pneumoni får man använda ögon och öron till att göra diagnos med. Det finns syrgas på tub åt ett barn och om generatorn fungerar kan vi ha ett barn till på kompressorn. Det barn som gruntar högst får ha grimman längst, annars får de kristligt dela på den. Vi har laboratorie men på de här små får vi endast göra blodsocker på avdelningen. Sedan har vi tre olika antibiotika till förfogande och dexrtos 10%. Tack och lov finns det ingen handsprit så till slut växer alla samma bobbor så ronden blir inte så avanserad. Överlevnaden är 50% (vecka 35+), så lyckas jag få ner den till 49,5% har jag ju gjort nåt bra. Kuvöser har vi inte men ett terassbord som har fyra numrerade pafflådor där barnen ligger. Det ryms även en droppställning men de får alla dela på samma ställning. Avancerat, om man gemför med hur jag brukar ha det, biltak, trädgrenar osv. som jag måste försöka hitta som droppställning i väntan på att komma till sjukhuset med mina ungar.

Första gossen i låda nummer ett försöker klara sig utan grimma

Lapsi laatikossa yksi totuttelee olemaan ilman lisähappea

   Meillä on ihan oikea keskola. 5 neliömetrin kokoinen ikkunallinen entinen vanha varasto. Suurkaupungin ylilääkäri vaatii, että nämä hoidetaan. ilman hoitajia ja ilman lääkäreitä. Kätilö kolleega on pyytänyt minua pitämään kurssin tavallisimmista ongelmista vastasyntyneillä. Onneksi mulla on mukana joitakin kirjoja ja varsinkin WHO:n,miten hoitaa, kun resurssit on vähissä. Meillä on tällä hetkellä kolme lääkäriä jotka yrittävät pyörittää yötäpäivää sairaalaa, jossa on synnytysosasto, raskautetttujen vastaanottoja, lastenosatoja kaksi a 40 paikkaa, lue 80. Poliklinikka 8.00-16.00 jossa nyt on päätetty,että 200 lasta/päivä saa riittää, ja tuhkarokkoteltta jossa on 40 tosi sairatsa lasta.Lääkäreiden energia ja kiinnostus ei kerta kaikkiaan riitä, joten kätilö pyysi minua kiertämään, kun hänen taidot loppuu. No, se on melko paljon yksinkertaisempaa, kuin kotona. Kyse on vain siitä, onko se ihan oikein tällainen omituinen puolihoitaminen. Röntgeniä ei ole, joten keuhkokuumeen saa todeta käyttäen silmiä ja korvia. Happea saa säiliösta yksi lapsi kerrallaan ja kompressorista yksi jos generaattori on toiminnassa. Muuten he saavat jakaa happiviiksiä kristillisesti keskenään. Antibiooteja on tasan kolme mistä valita. Käsispriitä ei ole, joten sen käytöstä ei tarvitse jankuttaa ja ennepitkää, kun kaikilla kasvaa samat pöpöt, niin hoitokin yksinkertaistuu. Labra on , mutta jostain syystä näistä ei saa ottaa, kuin verensokerin osastolla. Ei meillä kuitenkaan ole,kuin puhdasta  G10% litkua, joten se nyt on se ja sama mitä elektrolyytit näyttäisi. Happikaappeja ei ole, mutta täällä on sen verran lämmin, ettei niitä tarvita. Sama lämpölähde saa toimittaa valohoidon virkaa, ikkunan äärellä, kun silmät sanovat, että lapsi voisi sellaista tarvita. 50% näistä kuulemma selviää,(35+ viikkoa) joten jos saan edes prosentin parannettua, niin aina sekin on jotain. Tippateline on, mutta se on kaikilla yhteiskäytössä, kun lattiatilaa ei ole enemmälle( en tiedä olisko telineitäkään enempää). Parempi se on, kuin minulla maaseudulla, kun joudun käyttämään puunoksia ja auton kattotelineitä ja herra ties mitä tippatelineinä. Saturaatiomittareita on jenkki leffoissa ja apnea patjoja muistikuvina päässä. Mahtaisikohan meidän hienosti numeroituihin parveekkeen pöydällä oleviin pahvilaatikoihin edes mahtua apnea patja.

Jag sitter och slöstirrar framför mig. Klockan i bilen börjar närma sig fem och en lång het arbetsdag går mot sitt slut. Tredje litern vatten på gång. Nu har vi närmare 50 grader varmt och det börjar ta på krafterna. Det har natten till idag varit inbrott i en av mina kliniker och därför är jag ute på landet fast det egentligen är en stadsdag idag. Skadorna på dörren och låset är dock större en själva stölden (10 påsar nötkräm), men vi har även sprutor, nålar och mediciner där. Nu var det väl småpojkar som varit i farten men stöld är stöld. Låsen måste bytas och jag måste skriva full rapport till Amsterdam om händelsen. De bysbor som tittade nyfiket på bad jag informera i byn, att det kommer en stor , ful , vit kvinna på onsdagen och tar ungarna i örat om sådant här händer igen. Alltså sitter jag och funderar på detta när det kommer krypande en svart liten naken sak som tänker korssa vägen framför bilen. Vi är så vana vid åsnor, getter och kameler att de tar en bråkdels av sekund innan jag och chauffören reagerar. Det är faktiskt ett litet barn som skall ta sig över vägen. Bilen har knappt stannat när jag och snickaren hoppar ur och skall springa och ta ungen bort från denna livsfara. Efter oss har det stannat en röd bil några meter från barnet och föraren har redan fått tag i barnet som nu skriker ut sin besvikelse över att rymmen blivit upptäckt och avbruten. Lättade av att det inte blev pannkaka av barnet fortsätter vi vår stekheta hemfärd.

Istun ja tujotan tylsänä eteeni. Kojelaudan kello näyttää liki viittä. Kolmas litra vettä menossa. Ulkona on nyt melkein 50 astetta varjossa ja päivät rupeavat ottamaan voimille. Jouduin hätäisesti lähtemään yhdelle maaseutu klinikoista koska sain tiedon , että sinne oli murtauduttu viime yönä. Tuhot lukolle ja ovenkarmeille tosin olivat sitten suuremmat,kuin itse varkauden aiheuttamat tuhot (kymmenen pussia pähkinätahnaa). Ilmeisesti kylän pikkupojat ovat olleet asialla, mutta murto on murto. Lukot piti vaihtaa ja minun täytyy kirjoitta täysi selvitys Amsterdamiin tapahtuneesta. Ne uteliaat kyläläiset jotka seisoivat ja katselivat meidän touhuja, patistin levittämään huhua, että keskiviikkona saapuu, iso, ruma , valkoinen nainen ja otta herroja korvista jos tämä toistuu.Mietiskelen tätä, kun yhtäkkiä tienlaidalla, tietä ylittämässä konttaa pieni musta, alaston otus. Olemme ,niin tottuneita kameleihin, aaseihin ja vuohiin, että meiltä kestää kuskin kanssa hetki tajuta, että se on ihan oikeasti tomera pieni vauva , joka meinaa karata konttaamaalla. Kuski jarruttaa ja minä ja puuseppä olemme autosta ennenkuin se on kunnolla pysähtynyt. Seuraavaksi näemme punaisen auton lapsen vieressä, mutta onneksi siitä hyökkää myös kuski ulos ja nappaa nyt suoraa huutoa huutavan lapsen syliinsä. Tämä pieni karkulainen, kuin ei alkuunkaan ole tyytyväinen tilanteen saamaan käänteeseen. Kai herra sitten löysi tälle lapselle jonkun omistajankin, me kun helpottuneina, siitä, että lapsesta ei tullut palttua jatkoimme matkaa.

Yksi viikon monista kokouksista on päättynyt. Monta iltaa viikossa käytetään kokouksiin, joissa jauhetaan samoja asioita edestakaisin. Eilen minulla oli vielä psykologin kanssa tunnin keskustelu. Päätös oli , että saan jatkaa avohoidossa. Tänään ne kuitenkin melkein tarkisti, että mulla on tosiaan kaikki vesikauhu rokotukset otettuna. Minua on nimittäin pitkään vaivannut henkilökunnan hiukan kyseenalainen työmoraali ajoittain. Eilen iltapäivällä sitten pienen yhteenoton jälkeen tilanne tulehtui riidaksi. Minä inhoan noita tilanteita ja siksi en ole koskaan halunnut pomon roolia. No eilinen vielä kuitenkin menetteli, mutta tänään...,multa katkesi pinna totaalisesti. Psykologeilla oli minun ryhmän kanssa sovittu kahden tunnin sessio 8-10 aamulla. OK, minä sanoin, että jaan potilaskortit ja otan kaikilta 90 lapselta lämmön, mutta sitten täytyy puolet porukasta tulla ja aloittaa työt. Siis suomalaisittain klo 9.00 Kello tuli 10.25, nigerialainen oastonhoitaja ei vastaa puhelimeen , joten soitin yhdelle ryhmän tytöistä. Sanoin, että äidit ovat nyt lastensa kanssa odottaneet kohta kolme tuntia ja ,että nyt jonkun pitää tulla tänne. En edes osannut selittää äideille tilannetta, kun en osaa hausaa, kuin muutaman sanan. Ketään ei kuulunut, ja silloin minulta katkesi pinna ja suomalaisella sisulla painelin kesken session ja sanoin,että nyt ,saat..a jokaikinen työntekijä telttaan ja heti. Psykologi säikähti ja minun porukka meni töihin semmoisella vauhdilla, ette ole ikinä nähnyt niitten liikkuvan ,niin sutjakkaasti. Sen jälkeen ei pähkinätahnaa oltu tuotu meille varastosta jolloin pinna meni seuraavan kerran. Kännykkä käteen ja johan on p..kele jos ei se tahna ilmesty tänne, niin kuin olis jo. Siinä vaiheessa ajattelin, että kohta ne pistää minut pakkopaitaan ja hoitoon, mutta toistaiseksi saan vielä yrittää vapaalla jalalla integroitua afrikkalaiseen kultuuriin ja tapoihin.Ja nyt tietokone ei suostu lataamaan kuvaa tähän tekstiin joten liitän sen myöhemmin, ennekuin verenpaine taas nousee.

  Viikon viimeinen kokous

  Veckans sista möte

Ja har just varit på ett av de oändliga möten vi har på kvällarna. Samma saker diskuteras om och om i flere omgånger. Igår hade jag dessutom en timme ensam med en psykolog från Amsterdam. Resultatet blev att jag fortfarande får vara i öppen vård. Fast idag blev situationen lite annan. Helst skulle hon säkert velat kolla om jag verkligen fått alla rabies vaccinationer. Jag har aldrig velat vara chef för jag avskyr konflikter och har svårt att hantera dem. Igår blev det en het debatt i personalen om arbetsfördelning och arbetsmoral. Då var det ju bra förstås med psykolog genast efter. Idag hade hon då gruppmöte med min grupp mellan 8 och 10. Jag hade sagt att jag kan börja med att ge ut patientkorten till mammorna och ta tempen på alla 90 barn. Klockan 9.00 ville jag dock att en del av gruppen skulle komma så mammorna inte behöver sitta så väldigt länge i hettan. Dessutom kan jag inte så mycket hausa att jag skulle kunna förklara för dem situationen. Klockan 10.25 hade ingen ännu kommit. Nigerianska avdelningskötaren svarar inte i telefonen, så jag  ringer en av flickorna och ber en del av dem att komma och börja med arbetet. Ingenting händer.,och då Jä...ar stegade jag iväg till möteslokalen och stormade in rasande, NU BÖRJAR ALLA ARBETA OMGÅENDE, DET HÄR ÄR INTE ACCEPTABELT OSV... Psylologen vågade knappt träffa mig vid matbordet några timmar senare. Så till sist kommer arbetet igång och då finns det naturligtvis ingen nötkräm att ge till barnen, för Hel..te. jag var nära på att få  en stroke. Då hade jag ringt i tre timmars tid om en ordination jag redan hade lagt in för flere dagar sedan. Jag höll på att bli tokig. Jag är dock ute i det fria och får försöka att integrera mig vidare till rådande omständigheter. Datorn vägrar ladda bilden som tillhör den här texten, så jag sitter och gnisslas tänder igen. Ni får bilden senare.

Att flytta sig till 2000-talet var ingen tokig ide alls. Varmt var det och en trafik som nästan orsakade hjärtstillestånd varje gång man skulle ut med taxi. Kall öl, mycket rödvin och god mat och lite shopping. Tonfisk på burk och råttgift. Vi hade också elektricitet hela dygnet så man kunde sova bra när luftkonditioneringen var på hela natten. Det skulle visst ha funnits varmt vatten men med deras el arbete måste man komma ihåg att stänga av varmvatten behållaren för att inte ta livet av sig, så jag nöjde mig med kallt vatten. Börjar ju liksom bli van vid det. Vattnet i poolen var däremot varmt.

  Tämä 2000-luvulle siirtyminen ei ollut ollenkaan hullumpi juttu. Lämpöä oli hiukan liikaa Abudjassakin ja taxin etupenkillä istuminen hermoja raastava kokemus. Kylmää olutta, hyvää punaviiniä,hyvää ruokaa ja sai nukkua viileässä huoneessa koko yön. Siellä, kun oli sähköä vuorokauden kaikkina tunteina. Olisi myös ollut käsittääkseni lämmintä vettä, mutta sähkötyöt sitä luokkaa, että ellei muistanut sammuttaa lämminvesivarajaa ennen suihkuun menoa, niin kuolema korjasi. Minä siis jatkoin vanhaan malliin kylmällä peseytymistä. Uima-altaan vesi olikin sitten jo turhan lämmintä. Ostoksillakin tuli käytyä, minä ostin tonnikalaa purkissa ja rotanmyrkkyä, että silleen.

Det pågår ett politiskt rally några tiotal meter från vår "klinik" som jag facinerat och lite spänd tittar på. Hela förmiddagen har det varit unga men på gång i minibussar och på lastbilsflak med högtalare spelandes nigeriansk musik. De har inte betätt sig aggrassivt men gruppen är massiv. Vi har tidigare på förmiddagen varit hos byns ledare hassan och jag och bett om att få jobba med vårt i fred och att inte råka ut för tråkigheter. De har lovat att ingen skall störa oss,men tipporna vete om dessa gubbar råder på de här ungdomarna. Politikerna bärs sedan sittandes på armarna av sina supportrar mellan mötesplatsen och byns ledares hus. Dansen och jublet stiger i folkmassan när de följer sina kandidater. Mina killar är så snälla så de ställer sig på vardera sida om mig, två och två,ifall att situationen skulle urarta. Man känner sig som madonna,med omringad av dessa stora killlar som vaktar en. Efter nån timme är den här situationen över och jag sitter och diskuterar med en av mina medarbetare när jag råkar se en ung kvinna fem meter bortfå ett epilepsi anfall. Jag och min health educator Esther stiger upp för att gå till flickan, men blir återkallade av byns äldre män som hjälper oss med allehanda uppgifter under dagen. Flickan lär  vara tokig och vi skall låta henne vara. En liten stund kommer jag av mig, blir sittande och tittar på flickan som har munnen full av sand och naturligvis ögon och öron med. Hon är antastad av onda andar förklarar man mig. Sedan skärper jag mig och går till flickan som nu sover nästan medvetslös med ansiktet mot sanden. Jag vänder på henne och börjar tvätta henne ren. Alla säger till mig att inte bry mig för byborna tror på de här andarna. Jag säger dock att de skall få se på scandinavisk häxkraft och trolleri om jag inte får rengöra flickan och lägga henne bekvämt. Tack och lov kommer flickans ålderstigna mor(säkert född på 70-talet) och hämtar flickan. Alla, till och med min sjukvårdspersonal säger att det inte går att göra nåt åt sånt här, men jag vill ändå att flickans bror skall träffa mig nästa vecka. Jag förklarar för mamman att ingen kan bota flickan, men man kanske kan minska på anfallen och rentav bli av med dem helt om man har tur. hon skall inte behöva ligga så här förnedrande inför publik som dessutom alla blir upprörda och ändå inte vill hjälpa henne. I morgon skall jag flyga (inte på kvast) utan med flygmaskin till huvudstaden Abuja. Firman vill att vi åker dit med 7-8 veckor emellan för att uppleva 2000-talet.

On alkamassa paikallinen vaalikiertue ja aamusta asti on hiukan levotonta. Kuorma-autoja joiden lavoilla on nuoria miehiä. Nigerialainen musiikki pauhaa kovaäänisistä täysillä. Pikkubussit tuo satoja lisää ja tunnelma,senkuin tiivistyy. Olemme jo ammupäivällä käyneet Hassanin kanssa kylän johtajan juttusilla ja pyytäneet , että saisimme työskennellä rauhassa, ilman pelon tunnetta. Meille on luvattu, ettei meille satu mitään, mutta kun näen tämän lauman nuoria miehiä ,rupean epäilemään, mahtavatko vanhukset mitään, näille muista kylistä oleville nuorukaisille. Tunnelma tiivistyy ja näitä isoja kihoja kannetaan läpi hurraavan, laulavan ja tanssivan ihmismassan edestaiksin,  kylän johtajan ja kokoontumispaikan väliä. Itselläni on neljä iskoista henkivartijaa. Eli, minun työntekijät, isokokiset nuoret miehet, seisovat kaksi rinnan minun kummalakin puolen turvana. Kun tilaisuus on ohi ,istun rinnakkain,erään työntkeijän kanssa keskustelemassa hänta vaivaavasta asiasta, kun näen nuoren naisen keskellä meidän "klinikkaa" saavan epilesia kohtauksen. Minä ja terveyskouluttaja Esther olemme ryntäämässä hänen luokseen, kun kylän vanhat miehet, jotka on palkattu meille jokapaikan höyliksi, käskevät meidän olla koskematta tyttöön. Hetken istun katsomassa, kun hän makaa suu ja silmät täynnä santaa, ennekuin tajuan ruveta toimimaan ihan oikeasti. Pesen tytön suuta puhtaaksi sannasta, kun minulle tullaan sanomaan, ettei minun kannatta välittää tytöstä, hänet on pahat henget vallanneet. Minä katsoin kaikkia ympärillä tuijottavia ihmisiä ja ilmoitin, että kohta saatte nähdä mitä taikuuksia pohjolasta tullut noita pystyy tekemään, jos en saa osoittaa inhimillisyyttä tyttöä kohtaan. Onneksi tytön vanha (70-luvulla) syntynyt äiti tuli hakemaan tytärtään. Selitin hänelle, ettei tytön tarvitse välttämättä kärsiä tällaisista kohtauksista, ainakkan yhtä useasti, kuin nyt, jos heillä on varaa viedä tyttö lääkäriin. Minun oma henkilökuntakin väitti, ettei työlle voida tehdä mitään, mutta minä pidin pääni. Haluan jutella tytön veljen kanssa ensi viikolla ja kertoa, ettei tyttöä voida koskaan parantaa, mutta tällainen julkinen nöyryytys ja nämä hänelle vaaralliset kohatukset voidaan oikeilla lääkkeillä ehkä saada hallintaan. Huomenna lennän (en luudalla) vaan lentokoneella pääkaupunkii Abudjaan. Firma katsoo, että meidän täytyy siirtyä 2000 luvulle aina 7-8 viikon välein.