Teidän piti saada vain kiva tarina, mutta alkuun tulee marinaa. Niinkuin varmaan olen aiemmin kertonut vedän suurinta nälkäprojektia mitä Amsterdamin osastolla on koskaan ollut. ilmeisesti tämä on suurin mitä koko järjestöllä on koskaan ollut. Tähän lääkärit päätti, että lisätään tuhkarokkolapset. Heidän pitää saada kaksi kertaa pähkinätahnaa sairastumisen jälkeen. Yes, 800 lasta sisäänkirjoitettavaksi joka kuukausi ja 600 tulee toiselle käynnille. Meillä on jo omia lapsia 270 päivässä. Tein tänään tilastoja ja tajusin, että tämä leviää käsiin, ei ihme ,että itkettää ja ei edes jaksa surra ihmeemmin ettei päässyt lomalle. En olisi jaksanut pakata kuitenkaan. Sitten vähän valoa pimeyteen. eräs äiti tuli näyttämään pikkupoikaansa tiistaina minulle. En tunnistanut lasta, mutta äiti näytti elekielellä, että olin laittanut lapselle letkun nenään, eli nenämahaletkun. Olen tehnyt tämän vain yhdelle lapselle täällä ja olin aivan riemuissani. tämä naurava hyvin voiva poika oli melkein kuollut, kun äiti ilmaantui lastenpolille(risukasaan). kolleega pyysi minua apuun, kun hän ei saanut viggoa alitettua lapselle. Enhän minäkään onnistunut, rutikuiva lapsi jolla oli ruuminlämpö 34,8. pyysin kolleegaa kaivamaan ensiapulaukusta foliolakanaa ja käärin lapsen siihen. Kakru oli, kuin kalliimman sortin joulutähti maatessaan siinä foliossa ja onneksi Israel tuli sanoneeksi, ettei lapsi oksenna. minä siihen, että antta neulojen sitten olla rauhassa, laitetaan nenämahaletku ja ORSää sitä kautta.

Lapsi ja äiti autoon ja matkaan. katsoin tätä poikaa joka oli, kuin suoraan niistä kuvista joita näytetään afrikan nälkäänäkevistä lapsista. Kolmiokasvot, silmät kuopalla, luomet puolisuljettuina ja kuiva pieni suu, sammasta täynnä. Kun matkaa oli taitettu konkun puolituntia tajusun kokeilla lasta joka mulla oli sillin omassa sylissä ja tajusin, että peitto on tehbyt tehtävänsä. Lapsi oli tulikuuma ja infektitot pääsivät täyteen kukkaan. heitin ripulia täynnä olevan lakanan auton nurkkaan ja annoin lapsen äidille.kun ssavuimme viimeisen kylän kohdalle enne Goronyoa lapsi hamusi rintaa ja otti pari napakkaa imua ,ennenkuin alkoi yskiä, mutta helpotuksen tunnne äidin kasvoilla oli valtava. Selvisi, että lapsi imi ensimmäistä kertaa edes pari imaisua kolmeen päivään, siihen asti ruokkiminen oli ollut yhtä tuskien taivalta. Minä houkasin helpotuksests, että olin onnistunut saamaa poja hengissä perille. Näitten nestettäminen, kun ei kanssa ole niitä ihan ksinkertaisimpia laskutehtäviä, ettei mene koko sisikunta sekaisin kertaheitolla. Olen, niin onnellinen tämän pojan puolesta, että voi itku.

Vi var minst tre lyckliga i tisdags,meitä oli ainakin kolme onnellista tiistaina

Ni får först lite gnäll innan ni får en solskenshistoria. Jag har säkert nämt innan att jag drar det största hungerprojektet Amsterdam sektionen nånsin haft.Förmodligen är det största firman nånsin haft. Nu hittade läkaren i Sokoto på att mässlingsbarnen alla skall ha två ransoner nötkräm efetr insjuknandet och att det är vi som skall ha hand om det här. Yes, 800 barn till i månaden varav 600 måste komma på ett andra besök. Vi har ca 250 egna barn vi ser dagligen nu när torkan börjat och sedan fick vi de här till. Jag som trodde att jag var gråtfärdig för att jag inte kunde åka på semester men tippona vete om jag ens skulle orkat packa. Nu till lite roligare story. I tisdags var det en mamma som kom till mig med sin lilla kille. Jag kände inte igen dem innan mamman visade att jag satt slang i näsan på pojken. och, ja jag minns mycket väl honom.Ett av de barnen som visas i alla dokumenterer av afrikanska barn som svälter. Trekantigt ansikte med ögonen i djupa hål och halvslutna orörliga ögonlock. Kollegan från friska barnens sida hade bett mig om hjälp att sätta infart i barnet. Dömt att misslyckas redan från start. Torrt kallt barn,34,8 i temp. jag bad honom ta fram överlevnadslakanet från förstahjälps väskan och svepte in ungen i två meter foliepapper. han så ut som en lyxig julstjärna där han låg på bordet. Tack och lov sade Israel att pojken inte kräks, har endast diarre. Jag satte snabbt in en sond och iväg till Goronyo. Försökte studera frenetiskt i bilen hur mycket och hur snabbt jag kan ge vätska. i nåt skede kom jag på att kolla gossens temp (med handen på pannan metoden) och ungen var brännhet.Bort med folien som var full med diarre och barnet gav jag tillbaka till mamman att hålla. Sista byn innan vi kommer till Goronyo vaknar barnet till livs och försöker suga från mammans bröst.Han måste sluta efter en  liten stund för nu har febern fått lugninflamationen i full blom. Mamman är dock så lättad att hon nästan gråter för hon sa att det här var första seriösa försöket att äta pojken hade gjort på tre dagar. Nu är han i alla fall hemma och frisk och jag är väldigt glad och lyclig över det.