Mama, mormor säger att barnet har dött. Mama är jag och han som säger det är min chaufför för dagen. Jag stirrar oförstående på honom och ber honom upprepa vad han sagt. Han gör det snällt, mama, barnet ni jobbade med på kliniken säger mormor (farmor) är dött. Hurså dött? ja, det är vad hon säger, vill du att jag stannar bilen? Naturligtvis vill jag det. Det är ju bara några minuter sedan sjuksköterskan tog tempen på ungen, dessutom var han ju "död" för en timme sedan också. Vill säga, en av mina sjuksköterskor kom till mig och informerade att det satt en äldre kvinna med ett dött barn i famnen. Jag funderade i mitt stilla sinne, vad vill ni att jag skall göra åt det då? Tog i alla fall en titt på barnet och det var ju en iskall liten krake på ca 1 1/5 år. Jag skall just lämna barnet svept hos mormodern när jag upptäcker att ögonen rör sig. På med livräddningsfoliet och filtar, försök att få in kanyl som dock misslyckas och till slut efter åtskilliga försök och barnet inte verkar helt medvetslöst beslutar vi att sätta en sond och ge vanligt sockervatten. Sockret ber jag en av killarna hämta hos bys äldste. Tuben ner och i det skedet har barnet kvicknat till, han gör till och med lite motstånd. Allt det här resulterar till att han kräks upp en klar vätska med nåt som ser ut som halva löv. Betyder alltså att de har försökt sköta honom tillsammans med lokala medicinmannen fast hela sällskapet nekar till det. Barnet repar sig och tillsammans med de andra tar jag honom alltså i bilen. Det är kanske överdrivet att ta honom till sjukhuset för han verkar inte alltför uttorkad, inte har han malaria, inte har han lugninflamation, i det stora hela vet jag inte om det är så stora fel på honom. Lite undernärd men kanske är det bra att visa upp honom för en läkare i alla fall. Nästagång jag hör av barnet skall han vara död igen. Alltså, jag ut från bilen, tar tag i barnet som sjuksköterskan säger har en mycket obetydlig andning. När jag har barnet i famnen kan jag nog bara med god fantasi se något andetag och pulsen är obefintlig. Nåt måste jag göra. Förstahjälp väskan innehåller allt annat en mask och blåsa så det får bli mun mot näsa-mun. Luften går lätt in men vi får inte hjätat igång. Alla mammor i bilen sitter tysta och tittar på medan Victoria och jag jobbar, likväl som halva byn där vi råkat parkera vid vägkanten. Mamman gråter förtvivlat och senare förstår jag att förmodligen  också bittert. Efter en natts funderande av alla oss i personalen har vi kommit till samma slutresultat, mormor lykades kväva barnet utan att vi förstod reagera. Hon hade förmodligen gjort det redan på kliniken men misslyckades då. Sjuksköterskan är från södra delen av landet var man inte har den här kulturen att avsluta ett barns lidande? och jag hade bara hört talas om det men inte råkat ut för det själv. Dessutom tror jag inte så mycket på lidandet i det här fallet utan mormor tyckte väl hon hade viktigare saker att göra inför Id al fitr en att tilbringa tid på sjukhuset med ett litet barn. Nu är vi dock överens i hela teamet om att ingen mormor får sitta med barnet vare sig i bil eller på klinik. Är de med i bilen måste mamman ha barnet och en sköterska sitta mellan mor och den äldre kvinnan. Tyvärr måste ännu ett barn mista livet innan vi lärt oss vara på vår vakt.

Mama, siis minä, kuulen,kun kuski sanoo ,että yksi lapsista auton takaosassa on kuollut. Miten, niin kuollut. Tuijotan kuskia ymmärtämättömänä. Hän toistaa, että isoäiti sanoo lapsen olevan kuollut, haluatko , että pysäytän auton. Tottakai haluan. Mikä lapsi, kysäisen.,ei mene oikein mamalle jakeluun. Sama, jonka kanssa te teitte, niin paljon töitä klinikalla. Hyppään autosta sen vielä ollessa liikkeessä ja mietin mitä ihmettä on tapahtunut. Aikaisemmin,sairaanhoitaja oli klinikalla tullut ja ilmoittanut, että vanhempi nainen istuu kuollut lapsi sylissä, voisinko vilkaista sitä. Jaha, ihmettelin mielassäni, ja mitähän minun sille pitäisi tehdä. herättää henkiin? Menin kuitenkin katsomaan mistä oli kyse. Lapsi makasi shaalin alla hengittämättömän näköisenä ja kylmänä. Kun , kuitenkin päätin katsoa lasta jostain syystä tarkemmin, mielestäni ruumin silmät liikahti. Äkkiä lapsi tädiltä ja foliot ja filtit esille. Yritimme saada kanyylia laitettua, mutta se ei sitten onnistunut alkuunkaan. Saatin me ne suoneen, mutta eihän ne toiminut. Lapsi oli jotenkuten tajuissaan joten viimeisenä epätoivoisena tekona päätimme laittaa nenämahaletkun. Letku sisään ja tämä ei lollut nuoren miehen mieleen jolla jo oli hiukan voimia protestoida joka vuorostaan sai hänet oksentamaan. Oksennus olikin sitten omituista. Vettä jonka seassa oli lehtien näköisiä kappaleita. Jotain oli siis ilmeisesti koetettu hoitaa kylän poppamiehen toimesta, vaikka lapsen mukana ollut seurue kiisti sen. Lapsi kuitenkin vikjistyi, kun oli saanut tämän ulos ja annoimme vahanajan sokerivettä letkuun. Kylän päällikkö on aina ,niin auttavainen,kun tarvitsen tällaisia kotikonsteja, sieltä saa aina pientä apua. Puuroa nälkiintyneille kuskeille ja nyt sokeria lapselle. Päätin, että lapsen olisi parasta tulla sairaalaan lääkärin tutkittavaksi ja seurantaan, vaikkei enää vaikuttanutkaan vakavasti sairaalta. Ei enää alilämpöä, ei kuumetta, ei keuhkokuumeeseen viittavaa, ei malariaa , ei kuiva, mutta kuitenkin. Ja tässä nyt olin. Hengetön lapsi sylissäni keskellä kylätietä. Rinta liikkui ehkä hyvällä mielikuvituksella ja pulssikin saattoi tunuta muutaman kerran ja sitten ei mitään. Mitä tehdä, onhan minulla ensiapulaukku, mutta tuntui, että tähän hätään sillä ei nyt tehnyt paljoakaan. Kaikkea se sisältää, vaan ei mitään millä saada ilmaa ihmiseen, ei suuren eikä pieneen. Eli emmin, hetken ja sitten aloin antaa suusta suuhun (nenäsuu) tekohengitystä vaikka tiesin sen olevan lähinnä omaa itseäni varten, eikä niinkään lapselle avuksi. Ilma meni kevyesti sisään, mutta emme onnistuneet samaan sydäntä enää käyntiin. Äiti itki (katkerasti) ja suruissaan ja laitoin pesueen taksiin ja kotimatkalle, olimme sairaanhoitajan  kanssa ymmällämme, mitä oikein oli tapahtunut. Hän oli hetkeä aiemmin ottanut lapselta lämmön ja kakru oli pistänyt hanttiin ja vaikuttanut normaalilta. Meiltä meni koko tiimin kanssa yö miettiessä tätä, kukin omalla tahollaan ja kaikki päädyimme samaan lopputulokseen, isoäiti oli tukehduttanut lapsen. Täällä se on vanhempien naisten tapa päättää lapsen kärsimykset. Tässä tapauksessa en tosin usko, niinkään kärsimykseen, kuin siihen että tänään on Id al fitr ja hän ei mokoman puolitoistavuotiaan kakaran takia aikonut viettää vuoden kiireisintä aikaa sairaalassa. Minun henkilökunta on pääosin maan etelä-ja keskiosista missä tämä ei ole tapana(tukehduttaminen) ja minullehan tämä on ihan uutta. Olin vain kuullut ,että tätä tapahtuu useasti lasten vuodeosastoilla ja varsinkin yö aikaan. Siksi täällä ei isoäidit saa yöpyä sairaalassa. Me päätimme, että jos isoäitejä on klinikalla tai autossa, he eivät saa pitää lasta sylissä, ja hoitajan on tstuttava lapsen ja isoäidin välissä, kun lapsi on äidin sylissä. Ilmeisesti kyseinen nainen oli yrittänyt tätä samaa temppua jo klinikalla, mutta epäonnistunut. Valitettavast vielä yhden lapsen oli kuoltava ennekuin saamme jollain lailla kitkettyä tällaisen kulttuurin täältä pois.

Arbetet består för det mästa av bedårande små varelser

Työ koostuu enimmäkseen aivan ihanista pienistä olioista

  Undrar om det smakar lika som förra veckan

  Maistuukohan yhtä hyvältä, kun viimeviikolla

  Snickers som puree är ju inte alla gånger lätt

  Snickers tahnana ,ei ole ihan helppo syötävä

  Detta är gott

  Onpa hyvää

  Bra att mamma vaktar matpåsen

  Hyvä, että äiti vahtii ruokapussukkaa

Jag är några gånger om året på riktigt dåligt humör och idag är en sådan dag. Vanliga, triviala saker som annars är bara irritations moment får oresonliga proportioner en sådan här dag. Morgonen var ok. Jag vaknade pigg och var ut och sprang. Sedan gav jag tusen naira (50kr, 5 euro) till köksflickan att handla en flaska   rödvin åt mig med när hon skulle till Sokoto och handla mat för veckan. Det var snurrigt att packa bilarna. Ingen mindes vad vi hade i Takakume och vad inte hade. Till sist kom vi iväg. Jag visste att platsen där vi brukar arbeta är under vatten och att vi får samsas med fågelungar som försöker lära sig simma i detta stillastående gröngrumliga vatten. Det jag inte visste var att hela stråtaket mammorna har som skydd mot sol hade kolapsat i regnet igår, så hela platsen var full med stickor och strån och inget solskydd vare sig för oss eller patienterna. Jag började ana att dagen skulle bli jobbig. Vi kom på en provisorisk lösning men det betydde att vi fick samsas med motorcykeltaxin, små diverseförsäljare, mammor som irrade omkring, kycklingar som sprang i fötterna på oss, ja herregud. En mamma kom med ett barn med brännskador och ville att vi skulle göra nåt åt dem. Det är helvetiskt att orskaka dessa barn smärta genom att bara ge dem panadol. Jag har riktigt ordentlig smärtmedicin 12 ampuller, men har inget att ta till med om nåt skulle gå snett så jag vågar inte ge av det. I alla fall, salvan vi skulle applicera på såren fanns naturligtvis inte med i förstahjälpsväskan, vem nu hade behövt den vet jag ej. Toppen, alla papper vi behöver för att föra daglig statisitk låg även de på hyllan i Goronyo. Jag blev bara mera och mera irriterad på allt och alla. Förarna visste ändå idag vilken bil vem av dem skulle ha. Vanligen måste jag hålla koll på det också annars står de bara handfallna och tjasfsar. De har ju bara gjort det här jobbet i tre år. Ja, så bar det då iväg till Goronyo för att hämta allt vi glömt och ta med några av barnen till sjukhuset. Tänkte att jag ändå kan idag unna mig en snabb lunch. Bella , kan du hjälpa de andra att registrera sig till en konferens till Abuja och kolla avgifterna. Jag? ja för min egen personal kan jag göra det men varför skall jag göra det för dom andra översköterskorna. Orsaken var att det skulle göras på internet. Då föll det alltså på mig, det tog bara tre månader för mig att lista ut hur tv:n fungerar, så då skall en som jag försöka mig på datorer när det finns folk som är födda uder modern tid. Jag skulle ladda bild till det här inlägget men internet är idag extremt långsamt. Skulle förmodligen sluta med att jag fått stroke innan bilden skulle vara laddad. Sen kom äntligen kvällen. Det är min tur att sköta Musas kattsand denna vecka. Igår böt jag inte sanden för det regnade så man inte såg handen framför sig. Kattfan hade bajsat överallt runt fatet idag. Det var mjukt, stora högar som mera påminde om koskit än en liten katts små korvar. Gör han om det här kommer jag att lägga ibuprofein i kattgodiset alternativt ge så mycket imodium att han inte bajsar resten av veckan.

Medan jag springer omkring och lätar efter nåt att skura det kattbajsiga golvet med , tröstar jag mig med tanken på gott rött vin och lite skype i goda vänners sällskap.

Rödvinet hade de inte kunnat köpa för det fanns ingen bil de kunde ta in på röda lycktornas gata var de handlar alkoholen. Min dag var liksom kronad. Sitter alltså här med en flaska vatten, katten sover utmattad på sängen efter att ha tömt hela tarminnehållet och mosken skriker nåt obegripligt i bakgrunden, myggbetten kliar infernaliskt och en jättespindel som flyttat in hos mig vägrar dö.

Olen harvoin oikein huonolla tuulella. Tänään nyt sitten sattuu olemaan yksi niistä harvoista päivistä. Aamu alkoi hyvin. Nousin virkeänä ja kävin lyhyellä juoksulenkillä. Mutta sitten, kuskit ihme kyllä tiesi, kuka ottaa minkäkin auton tänään ja minne. Yleensä joudun puoliaamua selvittämään heidän ajopelejään, kun eihän ne ole tätä työtä tehneet, kun kolme vuotta.  Sitten toimistolle, siellä ei sitten mikään sujunutkaan enää.  Kukaan ei muistanut, mitä meillä oli Takakumessa ja mitä ei. Lopulta päästiin matkaan ja tiesimme ,että meitä odottaa vetinen näky, kun päästään perille. Jo kaksi viimeistä viikkoa olimme saaneet jakaa työpisteen kaikkialla vihreässä mudansekaisessa vedessä uiskentelevien linnunpoikasten kanssa. Mitä emme tienneet oli, että risukatto joka antaa meille ja äideille aurinkosuojan oli eileisessä sateessa antanut periksi ja risuja ja keppejä oli juur joka paikka täynnä. Kuuma , kuin helvetissä, kun kellään ei ollut kunnon varjopaikkaa missä työskennellä. Käytimme parkkipaikkaa klinikkana, mutta se tiesi tilan jakamista mootoripyöräkuskien, sekatavarkaupustelijoiden ja ympäri juoksentelevien kakaroiden ja kananpoikien kanssa. Sitten yksi meidän äideistä tuli hakemaan apua lapsensa palovammoihin. Inhoan palovammojen hoitoa ulkona klinkoillla, kun ei voi kipulääkkeeksi antaa, kuin panadolia ja lapsi joutuu huutamaan tuskissan koko hoidon ajan. On minulla 12 ampulla stydimpiä lääkkeitä, mutta kun ei ole millä korjata tilanne jos jokin menee pieleen, niin en hirviä käyttää niitä. Voide joka meidän piti sitten laittaa putsaamisen jälkeen oli sitä vastoin Goronyossa hyllyllä?, miksi en tiedä ja ,niin oli kaikki tilastojen tekoa varten tarvittavat paperit. Mulla rupesi pinna olemaan melko tiukalla. Ok, auto täyteen emäntiä ja kakaroita ja sairaalaan sekä hakemaan puuttuvia papereita. Päätin syödä lounaan, kun nyt kerran olin kaupungissa. Samantien, kun pääsin porteista, minun pyydettin selvittämään erään kongressin maksut ja ilmoittautumiset. Minä! sanoin, että voin tehdä sen henkilökuntani puolesta, mutta miksi minä tekisin sen meidän länkkäri ylihoitajille. Kuulemma ,kun tämä pitää tehdä netissä!?. Multa meni kolme kuukautta selvittää miten telkkari toimii, niin sitten minulle annetaan tämä tehtäväksi, kun nuoriso on syntynyt tietsikat vaunuissa. Vihdoin tuli kuitenkin ilta ja ajattelin nauttia lasillisesta punaviiniä kera skypin ja hyvien ystävien. Keskiviikot on minun viini- iltani, kun keittiön tytöt on käyneet tekemässä viikon ruokaostokset Sokotossa ja samalla ostaneet minulle viinipullon. Paitsi ei tänään, heillä ei ollut seillaista autoa jolla olisi voinut ajaa punaisten lyhtyjen kadulle missä täällä ainoastaan myydään alkoholia. Hammasta purren, muistin, että on minun vuoro huolehtia Muusaan hiekkavadista. En ollut siivonnut sitä eilen, kun taivaalta tuli vettä ,niin ettei eteensä nähnyt. Nyt oli sitten ulostetta kaikkialla vadin ympärillä. Enkä puhu mistään pienistä makkaroista.  Ehei, tämä kissa paskoo, kuin isompikin lehmä. Siinä terassin lattiiaa pestäessä uhkasin laitta buranaa kissankarkkeihin tai syöttää, niin paljon immodiumia, että katti on ummella ensi viikkoon jos hän kerran vielä järjestää tämmöisen sotkun mulle. Nyt istun sitten ja nautin pullollisesta vettä, kissa nukkuu uupunenna sängyllä kaiken paskomisen jälkeen, kahdeksan hyttysenpuremaa kilpailee siitä, mikä kutisee eniten ja toivon vain tämän päivän olevan kohta ohi. Olin ajatellut laittaa tähän kuvan, mutta netti on tänään, niin hidas, että se olisi varmasti päätynyt minun osalta aivovernvuotoon.

Tips för er som skall på bröllop eller rentav gifta er

Ideoita teille jotka olette menossa häihin tai jopa itse menossa naimisiin        

En liten mörkbrun hand smeker försiktigt min arm.Stora förundrande ögon stirrar på mitt ansikte. Den lilla flickan som smeker mig har just vaknat upp i kolera tältet och tror nog hon hamnat i nån Star Wars film. Människan? som står vid hennes säng och grejar med droppet ser ju inte riktigt verklig ut. Underlig ljusbrun hud, underliga ögon och ännu knasigare hår. Hon tycks ju i alla fall vara snäll. Vi har alltså årets kolera epidemi här och förstås till helgen då all ledig personal är hemma med sina familjer i Sokoto. Vi har ställt upp alla som kunnat och det har löpt bra. Jag  och många med mig hade ju bara sett filmer hur kolera säng ser ut, att patienterna kan dö snabbt om de inte får hjälp i tid och att vi behöver lådor med vätska och näringslösningar. Intressant, vi fick hugga i och försöka komma ihåg vad man lärt sig och ny personal som ringdes in igår fick en snabb orientering. "Där är handskar och där är patienterna, fråga om det är nåt oklart", ingen som kan gå bredvid man får försöka reda sig. Det stämmer också att patienterna har hink att kräkas i och säng med hål under sjärten. Hink under hålet, så det får rinna fritt, ingen stress med att hinna i tid till toaletten. Vilket de ändå inte skulle hinna. Sängar har vi inte tillräckligt så pojkarna jobbar heltid med att snickra nya sängar.

Pieni tummanruskea käsi hivelee varovasti minun käsivartta. Suuret , tummat silmät tapittavat minua totisina. Tästä pikkuisesta ihmisestä tuntuu varmasti siltä, kuin hän olisi herännyt keskelle Star Wars filmiä. Tyttö ei ole eläissään nähnyt tämän väristä oliota, jolla on oudonväriset silmät ja omituinen tukka. Kiltiltä tämä olio kuitenkin vaikuttaa. Meillä on siis vuoden kolera epidemia täällä ja tietysti viikonlopuksi, kun kaikki vapaana oleva henkilökunta on Sokotossa. Yritämme parhaamme mukaan saada kolerateltan toiminta pysymään kasassa. Muistista sai äkkiä kaivella , mitä tiesi kolerasta ja mitä tehdä. On totta ,että jokaisella on ämpäri sängynpäädyssä ja reikä sängyssä, pepun kohdalla. Sitten saa vain vapaasti valutella, ei tarvitse pohtia ehtiikö käymälään vai ei. Sänkyjä meillä ei ole tarpeeksi, joten puusepät tekee uusia, kuin liukuhihnalla. Olin aristellut, että haju olisi kaamea, mutta kaikki on, niin vetistä mikä tulee ulos, ettei hajua olekaan. Tämä vetisyys onkin sitten kuolemaksi, ellemme saa nopeasti nestevajausta korjattua. Siinä me, kuten eilen illalla värvätty uusi henkilökunta saimmekin sitten pistellä parastamme. Perehdytys oli,seuraavalainen, "tuossa on hanskat ja toussa on potilaat, kysy jos on jotain epäselvää". Ei paljoa kulutettu rahaa eikä aikaa perehdyttämiseen.

Istun auton takaosassa jalat levällään ja mietin kuinkakohan mustelmaiset reidet minulla mahtaa iltaan mennessä olla. Reisien välissä on nuori nainen kontallaan. Pää välillä minun vatsaa vasten ja välillä vasemman reiden päällä. Joka kerta, kun häntä supistaa, hän survoo kyynärvarret reisiini. En henno, enkä liiemmin kykene estämään häntä. Ei näillä emännillä näköjään sen kivuttomampaa synnyttäminen ole, kuin muuallakaan maailmassa. Kasvot tällä on tuskaisat ja joka supistuksen alussa hän kuiskaa, Why?. Onneksi autossa on tukijoukkoja. Synnyttäjän isä (hameväkeä, kun ei sillä hetkellä ollut saatavilla), ja äiti nälkiintyneen, keuhkokuumeisen lapsen kanssa. En suostunut ottamaan lasta ohjelmaani, koska häntä oli käytetty paikallisella poppamiehellä, ja koko lapsi oli poltettu täyteen märkiviä palohaavoja. Lasta ,kun ei voi huostaan ottaa täällä, niin halusin hänet ainakin sairaalaan tutkimuksiin. Kaksi mieslääkäriä ja miessairaanhoitaja on myös autossa, joten saan ihan rauhassa olla "isän" roolissa. Synnytyspakkaus on keskimmäisellä penkillä ja muovi minulla onvieressäni jos pitäisi synnyttää luonnollisesti, tien poskessa. Pari kilometriä ennen Goronyo nainen rupesi keikuttamaan alavartaloa sihen malliin, että oltiin vissiin lähestymässä ponnistusvaihetta. Se siitä pysähtyneestä synnytyksestä. Ajattelin parin tunnin kuluttua mennä katsomaan, joko sieltä on lapsi tullut ja siinä tapauksessa minkä merkkinen. Ehdimme nimittäin sairaalaan.

Jag sitter i baksätet med benen brett isär och undrar hur stora blåmärken jag kommer att ha ikväll. Mellan mina lår har jag en ung kvinna som antingen borrar ansiktet i min mage eller vilar kinden mot mitt vänstra lår. Alltid när hon känner att hon får en ny sammandragning, viskar hon Why? och sjunker med ansiktet mot min mage och borrar båda armbågarna i mina lår. Jag har inte hjärta och inte krafter att flytta på hennes armar, hon har säkert mera ont en jag. De tycks inte ha smärtfria förlossningar. Brevid henne sitter hennes far ( vi vill ha nån som kan ta hand om kvinnan och av nån andledning fanns det inget "kjoltyg"till handa). Jag har också med mig en mamma med sitt undernärda, febriga barn som är fullt med brännmärken efter att barnet varit hos medicinmannen i byn för att få bot mot nånting?. Jag kan inte omhänderta flickan men jag vägrar ta henne i mitt pogram innan orsaken till denna misshandel uträtts. Vad det är de försökt bota? på detta grymma sätt. I bilen har jag även två manliga läkare som varit och bekantat sig med mitt sätt att bedriva verksamhet ute på landsorten. Det passar mig bra för då kan jag hänge mig åt rollen som barnafar helt. Strax innan Goronyo börjar kvinnan gunga på stjärten i sådan takt att jag misstänker att denna förlossning som stannat (orsaken till att hon skall till sjukhuset) har kommit till ett slutskede. Förlossnings kittet ligger på mittensätet och plastlakanet har jag brevid mig ifall läkaren vill sköta en naturlig förlossning vid vägbranten. Vi hann till sjukhuset och jag skall snart åka över och se om det blev nåt och i så fall vilken sort.

Det är nånsorts modifierat katolskt bröllop vi hamnat på. En av våra läkare gifte sig i Sokoto förra lördagen. Nattvard varvas med gospel och böner med höftgung och inte är det nån kort vigsel version här inte. Spektaklet håller på i nästan tre timmar och avslutas med att prästen står i egen hög person och diskar vinbägaren vid alltaret. Han putsar och fejar och dricker upp skjölvattnet så inget vin går till spillo eller han kanske inte har annanstans att hälla ut det. För min och några kollegers del slutade det med att vi smet ut till stadens ända glassbar och efter det på en sen lunch till ett av hotellen. En titt på programmet för själva mottagningen sade oss att åtmintone jag skulle hinna uppnå pensionsåldern innan det ens var dags för bröllopstårtan     och efter? följande mat han säkert bli gammmal innan den blev serverad.

  Bilderna hamnade liksom lite fel, men jag har inte tålamod att flytta på dem

Vihkiminen on jonkinlainen mukaeltu katollinen kirkkovihkiminen. On ristinmerkkiä,ehtoollista ja gospel lauluja. Rukoukset ja uskonntunnustus sujuu lantionheilunnan tahdissa. Eikä tämä ole minkään lyhyen kaavan mukaan. Toimitus kesti melkein kolme tuntia. Viimetöikseen pappi rupesi vielä tiskaamaan allttarilla. Hankasi viinipikaria kerta toisensa jälkeen ja lopuksi hän joi pikarista jopa huuhteluveden ettei hyvää ainetta menisi hukkaan ,vai eikö hänellä vaan ollut minne kaataa tiskivettä. Me olimme muutaman kolleegan kanssa saanet tästä juhlasta tarpeeksemme ja hävisimme vaivihkaa Sokoton ainoaan jäätelöbaariin ja sieltä hotellilounaalle. Oli nimittäin sen verran ohjelmaa häävastaanotolle merkitty, että ainakin minä olisin ehtinyt eläkeikään, ennenkuin olisimme saaneet kakkua. Ja, jostain kumman syystä vasta sen jälkeen olisi tarjottu ruoka. Johan se ruoka olisi ehtinyt pilaantua siihen mennessä, kun me olisimme päässeet siitä nauttimaan.

Rakkaat ystävät ja lukijat, ei ollut tarkoitus edellisellä tekstillä loukata ketään tai vähätellä synnytyskipuja. Ihmettelen lähinnä mistä sellainen kulttuuri on lähtöisin, ettei saa näyttää, että on hirveät kivut. Eikö niitä näytetä, jotta miehet eivät hermostuisi vai onko anopit sitä mieltä, että on heikko ja naurettava, vai pitääkö , niinkuin ennen vanhaan maksaa hetken huvista kivuilla. En , tiedä, mutta länkkäristä se on melko luonnotonta, ettei ilmekään värähdä vaikka on pakko olla kovat kivut.

Kära vänner och läsare. Det var inte min mening att tycka att kvinnor i min egen kultur är veklingar för att man vill ha smärtlindring och att man ändå tycker det är helvetiskt. Nej, jag är mera förundrad hur en sådan kultur som här,har uppstått, att man inte får visa att man har det tungt och jobbigt. Är det för att männen inte skall bli upprörda eller tycker svärmor att man är ett våp eller som hos oss för i världen, man skall betala det roliga med smärtor. Onaturligt tycker jag i vilket fall som helst att det är, att man inte får visa hur ont man har.