Vi kallar den "Millet road" för att man odlar en majs liknande växt som heter millet på ömse sidor av vägen. Vi har äntligen igen fått lov att börja springa och flickorna gillar den här vägen bäst för att det inte har asfalt. Jag som är uppvuxen i en stad, fast en liten sådan, tycker igen om att springa på plana asfalterade vägar. Idag sprang vi då grusväg och förstås ställde jag mig på öronen. Ena skon hakade fast sig i en sten och jag stalp som en fura. Höger handflata uppskrubbad med blod och grus till förbannelse. Vänster knä blödande och värkande men vänster arm fick ta emot 64 kilo dövikt dessutom med skruv. Det gör ont, det gör ont som i sången från nåt år tillbaka. Armen är inte av, men obrukbar. Jag lyckas inte tända eller släcka lyset, öppna dörrar eller skyffla i mig mat med vänster hand. 800mg Ibuprofein verkar lika effektivt som ett kex. Nu har jag bett läkaren om nåt starkare till natten i hopp om att kunna sova. Tack vare min första nånsin lärare som ansåg att jag var vänsterhänt som Guds straff för min lättja så kan jag ändå utföra lite sysslor med hjälp av högerhand. Hon tvingade mig göra allt med den högra handen och då fick ju orden Non scholae sed vitae discimus rätt. (vi lär oss inte för skolan utan för livet).

Me kutsumme sitä "Millet roadiksi", koska tien kummallakin puolen viljellään maissin näköistä kasvia jota kutsutaan nimellä millet. Me saamme taas vihdoin juosta ja tytöt pitävät tästä lenkistä eniten, koska se ei ole asvaltoitu. Minä sitten taas kaupunkilaislapsena, joskin pikkukaupungissa kasvaneena en pane pahakseni sileällä asvaltilla juoksemista. Tänään siis olimme soratiellä ja minulla on siitä nyt muistona soraa, vähän siellä sun täällä. Tossu osui kiveen ja minä korvilleni. Oikea kämmen oli veressä ja hiekasta ryvettynyt, kun pääsin pystyyn. Vasen polvi auki ja kaikkein eniten särki vasenta käsivartta. Sen olin jollain lailla kierteellä saanut alleni ja koko 64 kilon paino käsivarren päälle, se jotenkin viottui siitä. 800mg Ibuprofeiini vaikuttaa yhtä lailla, kuin jos söisi keksin ja nyt olenkin pyytänyt lääkäriltä vähän tujeempaa troppia yöksi. En saa valoja sammutettua, enkä ovia aukastua, mutta kiitos kansakoulun opettajani en kuole nälkään. Hän , kun oli sitä mieltä, että Jumala on rangaissut minua laiskuudestani vasenkätisyydellä ja hän aikoo kitkeä moisen viallisuuden minusta. Laiskuuden vai vasenkätisyyden, en oikein tiedä kumman?Jomuinaisilla roomalaisilla oli sanonta, ettemme opi koulua vaan elämää varten, non scholae sed vitae discimus, luulen , ja kuinka oikeassa olivatkaan.

Ranskalaiskaveri, joka on meidän pomo nyt pari viikkoa, kyseli viikolla, josko joku meistä haluaisi lähteä grillijuhliin Sokotoon viikonloppuna. Irlantilaiset kaverit, jotka ovat jossain rakennusprojektissa siellä, olivat kutsuneet meidät ja Ankan porukan sinne. Meistä ei sinne halunnut kukaan. Kaikki oli liian mukavuudenhaluisia istuakseen kuumassa autossa, ryypätä ilta, nukkua vieraassa talossa yö ja olla töhnäisenä vasta iltapäivällä täällä takaisin. Itse olen lisäksi ollut tarpeeksi näissä "garden partyissä" missä naiset kaikki ovat käyneet suihkussa ja pesseet hiukset ja pistänyt siistit vaatteet päälle, kun saarivaltioiden miehet ei päiväsiä shortseja ole hennonneet vaihtaa iltashortseihin. Seuraava ehdotus pomolta oli, että meiltä lähtee auto sunnuntaina Sokotoon jossain työasiassa ja jos me haluamme voimme mennä sinne markkinoille tai vaikka hotelliin lounaalle. Jäätelöäkin voisi sitten saada jälkiruuaksi. Mietimme sitä hetken. Kukaan ei kuitenkaan välitä mennä markkinoille, hotellin ruoka ei paljoa poikkea meidän kotiruuasta, vierailijat ovat kiitettävästi viimeiset viikot tuoneet meille jäätelöä, joten kiitos, mutta kiitos ei. Mihin sitä ihminen kotoaan lähtisi.

Fransmannen som är vår chef för tillfället kom med en inbjudan i veckan till grillfest i Sokoto. Irländaren som är där för nåt byggnadsprojekt hade bjudit dit oss och vår personal från Anka. Vi var dock för lata för att sätta oss i en het bil, supa en kväll, sova över i främmant hus och sedan vara tillbaka glålmiga sent i morgon eftermiddag. Dessutom har jag varit tillräckligt många gånger på såna fester där vi kvinnor har dushat, tvättat håret och satt rena kläder på oss, när killarna från de här öriken inte ens brytt sig om att byta till rena shorts. Andra förslaget var att vi skulle få åka med till Sokoto i morgon när vår bil ändå måste dit i nå ärenden. Det tackade vi också nej till. Vad skall vi och göra på markanden där? Vi har ungefär lika bra mat här som det är på hotellen och glass har vi fått nu några gånger via gäster som kommit på visit. Såkallade supermarkets i Sokoto har också utbud av varor som i 50-talets Finland eller Sverige.  Hem kära hem, vi har vad vi behöver för tillfället här.

Vi fick på måndagen klo 16:00 veta att vi får börja vaccinera med hjälp av lokala myndigheter. När vi gick igenom våra kylar för att se hur vi kan lagra allt vaccin hittade vi 2000 doser BCG som  måste användas innan slutet av mars-12. Varför de fanns där, vem som hade beställt eller fått dem och i vilket syfte hade vi ingen aning om. Vi brydde oss inte heller om det min kollega och jag, huvudsaken var att de fanns. Läkaren var förtvivlad över hur mycket pengar som blev slösade med att måsta slänga dem. Slänga dem? vad yrar de nu om. Jag oc h kollegan satte igång med att skaffa fram sprutor, rätt storleks nålar, bokförings material och hade allt gjort på en timme. Igår på förmiddagen drog vi så igång, äntligen. Idag när vi slutade på eftermiddagen, så räknade jag att vi på åtta timmar vaccinerat 216 barn och det utan extra personal.

Offren för vaccinet var väl måttligt roade

Rokoutskohteet eivät olleet yhtä innoissaan

Maanantaina iltapäivällä klo 16.00 saimme tietää, että saamme aloittaa rokotusohjelman tällä alueella, kunnan tukemana. Lähdimme välittömästi kylmiöön tarkistamaan minkälaiset mahdollisuudet meillä oli säilyttää suuria määriä rokotteita. Sieltä löytyi yllättäen 2000 annosta BCG rokotetta joka vanhenee maaliskuussa-12. Kuka ne oli tilannut tai saanut ja kenen käyttöön, siitä meillä ei ole mitään tietoa. Lääkärit olivat kauhuissan ja vihaisia, että näin paljon menee haaskoon. Minä ja kolleegani katsoimme toisiamme ja tokaismme "haaskoon"? me pistetään tuulemaan, joten eiköhän tämä tästä. Meiltä meni tunti saada kasaan oikean kokoiset ruiskut ja neulat, sekä rekisteröinti kirjat ja sitten , ei kun toimimaan. Tiistaiaamuna aloitimme sitten rokottamisen ja tänään iltapäivällä sain saldoksi 216 rokotettua lasta 8 tunnissa ilman ylimääräistä henkilökuntaa.

Kokous senkuin jatkui, vaikka minä olin pihalla, kuin lumiukko. Pomo oli ollut keskushallinnon kokouksessa Sokotossa ja antoi nyt palautetta meille. Siitä mitä me teemme täällä, miksi me olemme täällä ja mikä on meidän tulevaisuus täällä. Mitä me yritämme saada aikaiseksi läsnäolollamme, huh, huh. putosin yksinkertaisesti kärryiltä jo kättelyssä, oli siinä , niin hienoja sanakoukeroita ja päämääräkin sen verran abstrakti, etten minä yksinkertaisesti ymmärtänyt tavoitteista hölkkäsen pölähtämää. Intialaisten englantiin olen tottunut, joten ei tämä minun hölmönä oleminen johtunut edes kielivaikeuksista. Kaiken tämän isojen herrojen sanahelinän jälkeen päätin, että yksinkertaisesti jatkan oman ohjelmani läpiviemistä päämäärällä, kenenkään lapsen ei pitäisi päätyä aliravituksi ja saa suuremmat kihot sitten tehdä suurempia suunnitelmia. Onneksi minä vietän maaseudulla, lukutaidottomien ihmisten kanssa suurimman osan viikkoa, niin ei tarvitse hienostella sanoilla, joita ei ymmärrä puhuja itsekään.

Mötet bara fortsätter fast jag trillat ur vagnen för länge sedan. Vår nya chef har varit på centralförbundets möte i Sokoto och delger nu vad de pratat om där. Varför vi är här,vad har vi åstadkommit och vart är vi på väg och varför är vi här överhuvudtaget,pust. Det var mycket, mycket fina, komplicerade ord och målet med varför vi är här var så abstrakt så jag helt enkelt inte begrep ett skvatt. Engelskan som indierna pratar lärde jag mig förstå redan i Tabuk-93 så det var inte på grund av språksvårigheter som jag hade svårt att fatta. Till slut var jag så "borta på vinden" så jag beslöt att fortsätta med mitt eget program och mitt eget mål, inget barn skall behöva bli undernärt. Så får då de stora pojkarna forsätta diskutera i så fina ordalag att de själva inte ens förstår vad de säger. Jag tillbringar tack och lov största delen av min vecka ute på landsorten tillsammans med folk som inte kan varken läsa eller skriva så jag behöver inte konstla till min vardag med fina ord bara för att göra mig märkvärdig.

Kokous senkuin jatkui, vaikka minä olin pihalla, kuin lumiukko. Pomo oli ollut keskushallinnon kokouksessa Sokotossa ja antoi nyt palautetta meille. Siitä mitä me teemme täällä, miksi me olemme täällä ja mikä on meidän tulevaisuus täällä. Mitä me yritämme saada aikaiseksi läsnäolollamme, huh, huh. putosin yksinkertaisesti kärryiltä jo kättelyssä, oli siinä , niin hienoja sanakoukeroita ja päämääräkin sen verran abstrakti, etten minä yksinkertaisesti ymmärtänyt tavoitteista hölkkäsen pölähtämää. Intialaisten englantiin olen tottunut, joten ei tämä minun hölmönä oleminen johtunut edes kielivaikeuksista. Kaiken tämän isojen herrojen sanahelinän jälkeen päätin, että yksinkertaisesti jatkan oman ohjelmani läpiviemistä päämäärällä, kenenkään lapsen ei pitäisi päätyä aliravituksi ja saa suuremmat kihot sitten tehdä suurempia suunnitelmia. Onneksi minä vietän maaseudulla, lukutaidottomien ihmisten kanssa suurimman osan viikkoa, niin ei tarvitse hienostella sanoilla, joita ei ymmärrä puhuja itsekään.

Mötet bara fortsätter fast jag trillat ur vagnen för länge sedan. Vår nya chef har varit på centralförbundets möte i Sokoto och delger nu vad de pratat om där. Varför vi är här,vad har vi åstadkommit och vart är vi på väg och varför är vi här överhuvudtaget,pust. Det var mycket, mycket fina, komplicerade ord och målet med varför vi är här var så abstrakt så jag helt enkelt inte begrep ett skvatt. Engelskan som indierna pratar lärde jag mig förstå redan i Tabuk-93 så det var inte på grund av språksvårigheter som jag hade svårt att fatta. Till slut var jag så "borta på vinden" så jag beslöt att fortsätta med mitt eget program och mitt eget mål, inget barn skall behöva bli undernärt. Så får då de stora pojkarna forsätta diskutera i så fina ordalag att de själva inte ens förstår vad de säger. Jag tillbringar tack och lov största delen av min vecka ute på landsorten tillsammans med folk som inte kan varken läsa eller skriva så jag behöver inte konstla till min vardag med fina ord bara för att göra mig märkvärdig.

Nåt lite vettigt fick jag uträttat på min be och dalbana till semester. Jag stickade en  polotröja åt en av våra killar som kommer från Uzbeskistan? Undras om alla bokstäver blev rätt? Jag han få den färdig och så satt jag där igen utan handarbete. Då fick nästa arbete bli en kofta till min lilla flicka jag ärvde i tiderna av en mexikansk läkare. Hon är nu sin första vecka i Swaziland och bad om bilder på flickan.

Nånstans när jag packade i och ur, gånger flere mina resväskor, tappade jag en femte knapp. Tröjan hoppas jag värmer fast det blev glest mellan knapparna.

Jossain vaiheessa, kun pakkasin ja purin useaan otteeseen laukkuni, yksi nappi ehti kadota. Toivottavasti villatakki kuitenekin lämmittää vaikka nappeja onkin harvakseltaan.

Vårens make-up a'la Takakume 

Kevään meikki a'la Takakume

Sain minä jotain pientä aikaiseksikin lomalla, joka oli varsinaista vuoristorataa. Kudoin puseron yhdelle meidän miehistä, jotta hänellä olisi jotain lämmintä päällepantavaa, kun menee kotilomalle Uzbeskistaniin (tulikohan ihan kaikki kirjaimet oikein?) Sen jälkeen tulikin tenkkapoo, että mitä sitten neuloa. Siispä rupesin tekemään Abidalle villatakkia. Kuvat piti laittaa entisen työkaverini, meksikolaisen lääkärin toivomuksesta, kun hänhän tämän pikkutytön jätti minulle perinnöksi. Hän on itse nyt ensimmäistä viikkoa Swasimaalla. ssa? Onpas tämä maantieto ja suomenkieli tänään hankalaa. Lämpö haihduttaa viimeisetkin osaamisen murut.

Kuten aikaisemmin olen todennut, olen helposti saanut läpi tavaroita ja asioita joita olen halunnut. Juoksumatosta autoihin, mutta ihan kaikki ei tule helpolla. Olen sitä mieltä, että täällä pitää satsata ennenkaikkea asennemuutokseen ja tieto-taitojen kartuttamiseen, tässä väestössä. Täällä ei päästä puusta pitkään, jos ei  saada terveyskasvatettua miehet ja vanhemmat naiset (eli anopit). Yksikään systeemi näissä vanhoissa perinteissä ei muutu jos ei ne muutu joilla on perheessä määräämisvalta. Kun sanoin tämän, entinen pomoni yritti saada tänne oman "terveyskasvatus osaston". Hän , kun oli samaa mieltä kanssani. Marraskuussa tämä esitys hylättiin, me, kun emme ole järjestö joka hoitaa sellaiset asiat. Jassoo, ajattelin minä. Voihan tässä valkoinen nainen istua ja heittää pähkinöitä mustille lapsille jos halutaan helpolla päästä, mutta itse koen sen hyvin nöyryyttävänä. Joten kolleegan kanssa keräsimme neljän hengen poppoon ja rupesimme kouluttamaan heitä terveystiedon levittäjiksi. Kaksi opettaa meidän klinikoilla sillä aikaa, kun kaksi kiertää 2-3 kylään ja kertoo siellä samat opit kotona oleville naisille ja kylän miehille. Miehet tapaavat kylän aukiolla tai moskeijassa ja naiset jonkun, yleensä kylän päällikön kotona. Joulukuussa sitten Amsterdam ja Toronto hermostui, kun saivat kuulla tästä. Minulle ja kaverilleni saapui meili, jossa tiedusteltiin, miksi me olemme perustaneet tällaisen osaston vasten määräyksiä. Kaveri palasi Englantiin ja jätti minut vastaamaan meidän tekosista. Vastasin , että me emme ole perustaneet mitään, osastoa vaan tehostaneet tavallista klinikalla annettavaa terveyskasvatusta ja laajentaneet kohderyhmää. Sokotossa oltiin hyvin tyytyväisiä tähän toimintaan joten Amsterdamista saapuu, kuin saapuukin keski-ikänen nainen vetämään tänne perustetttavaa terveyskasvatusosastoa. Hänellä on alalta 25 vuoden kokemus, joten odotan todella antoisaa yhteistyötä. Itse vapaudun vetämään omaa nälkäryhmääni ja sen lisäksi minulta kysyttiin voisinko ajatella ottaa kaikki neljä lasten polia, ehkäisyneuvolan ja synnnytysten jälkitarkastukset kontolleni. Joten, uutta riittää opeteltavaksi ja valtava henkilökunta hallittavaksi. Lupasin nimittäin yrittää. Lasten neuvolaa en saanut perustaa, MUTTA SAAN ALOITTAA ROKOTUSOHJELMAN LAPSILLE, JIHAA!! Olen myöskin päättänyt aloitaa "neuvolatoiminnan" vastoin määräyksiä. Samalla , kun lapset rokotetaan, heistä voi ottaa painon ja pituuden ja pieni imetysohjaus ja hygienia kasvatus saa luvan hoitua jotenkin siinä samalla kertaa. Sen lisäksi, kun olen ainoana pomona siellä periferiassa, kukaan ei tiedä tästä pienimuotoisesta neuvolatoiminnasta mitään. Haluan päästä käsiksi näihin ipanoihin, ennekuin ne ovat aliravittuja. Kyllähän meilläkin lapsilla on ripulia, eikä se kuitenkaan tarkoita, että jokaisesta tulee aliravittu. Jos päästään eroon tuhkarokosta, tuberkuloosista ja hinkuyskästä ja saadan paksuja äidinmaidolla kasvatettuaja lapsia, niin on sitten vähän evästä millä kohdata tappaja numero yksi, eli malaria.

Jag har tidigare sagt att jag funnit det lätt att få igenom mina ider och grejer jag bett om. Från löpband till bilar. Men allting har inte godkänts och jag har fått hitta på andra tillävägagångs sätt. För att här skall ske nån ändring överhuvudtaget i det här samhället måste, förutom dom unga mammorna också papporna och de äldre kvinnorna hälsofostras. Unga kvinnor har inget att säga till om i hushållen, det är mannen som bestämmer tillsammans med sin egen mor och far. Min förra chef förstod mycket väl vad jag menade men Amsterdam och Toronto sa nej i november till det här förslaget. Vi är inte en organisation som sysslar med sådana här grejer. Jaså, tänkte jag. Så det är meningen att jag som vit kvinna skall sitta här och kasta nötter åt svarta barn i all evighet. Jag finner det förnedrande och vill inte gå med på det. Tillsammans med min kollega bildade vi alltså en grupp på fyra personer av våra egna medarbetare och började träna dem i hälsofostran. Två undervisar på klinikerna medan två åker ut till byarna och träffar de äldre kvinnorna och männen i byn. Hassan sitter med killarna vid torget eller mosken medan Hadiza träffar kvinnorna i byledarens hus. Det här fick Amsterdam höra och jag och min kollega fick ett mejl där de bad oss redovisa vad  det är vi håller på med. De hade ju redan sagt nej. Vi förklarade att (jag, för min kollega åkte hem till england) vi bara hade utvidgat hälsofostran och att vi intensifierat den och att vi inte hade nån speciell avdelning för det här. I december när jag var på väg på semester stannade jag upp i Sokoto och där var de mycket imponerade över det här och nu om två veckor kommer en medelålders kvinna från Amsterdam för att leda den nygrundade avdelningen för hälsofostran. Hon har 25 års erfarenhet och det skall bli roligt att få jobba med henne och även överlåta allt detta till henne. Jag blev nämligen tillfrågad om jag kunde tänka mig att leda förutom min egen grupp även alla fyra barnmottagningarna, mödravården(besöket) efter förlossning och preventivrådginingarna. Det blir mycket nytt för mig att lära mig och en stor personalgrupp att vara chef för. Dessutom får jag igenom det som jag drivit hårdast på nämligen jag får starta upp vaccinationsprogrammet från början till slut, JIHAA!!.

Däremot får jag inte starta upp BVC:n men man kan ju alltid ta vikt och längd och se att amning och allt möjligt annat fungerar samtidigt som man vaccinerar. Jag tänker inte kalla det BVC men verksamheten tänker jag driva igenom. Jag vill ha tag i de barnen som är i fara att bli undernärda innan detta sker. Barnen hemma har ju även de kräksjuka och diarrer utan att för det bli undernärda. Blir vi av med mässling, kikhosta, och tuberkulos samt har tjocka bröstmjölksstinna barn har vi nå chanser att slåss mot dödaren nummer ett, nämligen malaria.

Daya,biyu...goma, mammorna sitter och räknar högt antalet skedar av socker som en av dem öser upp ur plastpåsen och in i skålen med vatten och salt. Vi insåg förra hösten när vi hade ett stort antal svårt uttorckade barn på grund av kräksjuka att vi måste lära ut mammorna hur man tillverkar denna lösning. De hade vant sig vid att komma till oss för att få hjälp vilket är i och för sig bra men, men... Hade vi varit i tex.i Takakume på onsdagen var det ingen större hitt om barnet blev sjukt på kvällen och fick vänta en hel vecka på hjälp. Det kanske inte fanns nåt barn att hjälpa mera eller barnet var i så dåligt skick att vi knappt kunde få liv i det mera. Mina medarbetare tycker inte alla det här är nödvändigt för vi har ju fina påsar som vi kan dela ut till mammorna av den här lösningen i pulverformat (lite flere ingredienser i och för sig). Sant, men mamman skall komma ihåg vad som sades till henne om hur hon skulle använda det. Rent vatten eller kokt vatten, hur mycket, pulvret skall lösas upp i vattnet osv. Nu lär vi även ut hur de skall göra med påsarna de får av oss. Jag vill inte heller att de skall vara beroende av industriellt tillverkade medel för vad skall de göra när vi lämnar Goronyo någon gång i framtiden. Här finns inga dygnet runt apotek eller barnakuter. Vårat sjukhus har 24 timmars service men det betyder att man skall ta sig hit i ett nattmörker som är kompakt och vägarna farliga att röra sig på. Dessutom är nog inte ett barn som är värt besväret i detta samhälle.

Daya, biyu...goma, äidit laskevat sokerilusikallisia äänen, kun yksi heistä sekoittaa sitä suolalla höystettyyn veteen. Opetamme äideille sokeri/suolaliuoksen valmistamista ripulilapsia varten. Tämä valmistus oli otettava meidän terveyskasvatusohjelmaan viime syksynä, kun meillä oli suuri määrä lapsia, jotka olivat shokissa alhaisen verensokerin ja kuivumisen takia. Äidit olivat nimittäin oppineet hakemaan meiltä apua, mutta se tarkoitti myös sitä, että jos olimme olleet esim.Takakumessa keskiviikkona ja lapsi sairastui illalla he kiltisti odottivat meitä seuraavaan keskiviikkon. Toiset lapsista eivät olleet enää avun tarpeessa siinä vaiheessa syystä tai toisesta ja toiset taas, niin huonossa kunnossa, että heidät pystyi hädin tuskin pelastamaan. Onhan meillä hienot jauhepussit joita jakaa heille, mutta niitähän pitää myöskin osata käyttää. Valmistamme siis tämänkin liuoksen yhdessä äitien kanssa. Kolleegani ovat sitä mieltä, ettei tätä kotitekoista systeemiä ole tarvis heille opettaa, mutta itse pidän sitä tärkeänä paristakin syystä. En ymmärrä minkä takia heidän pitäisi ylläpitää jonkun rikkaan lääketehtailijan huviloita ja elämäntyyliä ostamalla näitä hienoja pussitettuja jauhoja ja mitä he tekevät, kun me lähdemme joskus täältä. Ei täällä ole mitään ympärivuorokauden auki olevia apteekkeja eikä lasten poliklinikoita. Sairaalahan on auki 24 tuntia, mutta ei joka ripuloivaa kersaa voi sinne tuoda. Sitäpaitsi maantiet ovat vaarallisia ja täällä on yöllä umpipimeä, eikä täällä kukaan vaivaudu yhden lapsen tähden matkan taakse taivaltamaan.