Kuten aikaisemmin olen todennut, olen helposti saanut läpi tavaroita ja asioita joita olen halunnut. Juoksumatosta autoihin, mutta ihan kaikki ei tule helpolla. Olen sitä mieltä, että täällä pitää satsata ennenkaikkea asennemuutokseen ja tieto-taitojen kartuttamiseen, tässä väestössä. Täällä ei päästä puusta pitkään, jos ei  saada terveyskasvatettua miehet ja vanhemmat naiset (eli anopit). Yksikään systeemi näissä vanhoissa perinteissä ei muutu jos ei ne muutu joilla on perheessä määräämisvalta. Kun sanoin tämän, entinen pomoni yritti saada tänne oman "terveyskasvatus osaston". Hän , kun oli samaa mieltä kanssani. Marraskuussa tämä esitys hylättiin, me, kun emme ole järjestö joka hoitaa sellaiset asiat. Jassoo, ajattelin minä. Voihan tässä valkoinen nainen istua ja heittää pähkinöitä mustille lapsille jos halutaan helpolla päästä, mutta itse koen sen hyvin nöyryyttävänä. Joten kolleegan kanssa keräsimme neljän hengen poppoon ja rupesimme kouluttamaan heitä terveystiedon levittäjiksi. Kaksi opettaa meidän klinikoilla sillä aikaa, kun kaksi kiertää 2-3 kylään ja kertoo siellä samat opit kotona oleville naisille ja kylän miehille. Miehet tapaavat kylän aukiolla tai moskeijassa ja naiset jonkun, yleensä kylän päällikön kotona. Joulukuussa sitten Amsterdam ja Toronto hermostui, kun saivat kuulla tästä. Minulle ja kaverilleni saapui meili, jossa tiedusteltiin, miksi me olemme perustaneet tällaisen osaston vasten määräyksiä. Kaveri palasi Englantiin ja jätti minut vastaamaan meidän tekosista. Vastasin , että me emme ole perustaneet mitään, osastoa vaan tehostaneet tavallista klinikalla annettavaa terveyskasvatusta ja laajentaneet kohderyhmää. Sokotossa oltiin hyvin tyytyväisiä tähän toimintaan joten Amsterdamista saapuu, kuin saapuukin keski-ikänen nainen vetämään tänne perustetttavaa terveyskasvatusosastoa. Hänellä on alalta 25 vuoden kokemus, joten odotan todella antoisaa yhteistyötä. Itse vapaudun vetämään omaa nälkäryhmääni ja sen lisäksi minulta kysyttiin voisinko ajatella ottaa kaikki neljä lasten polia, ehkäisyneuvolan ja synnnytysten jälkitarkastukset kontolleni. Joten, uutta riittää opeteltavaksi ja valtava henkilökunta hallittavaksi. Lupasin nimittäin yrittää. Lasten neuvolaa en saanut perustaa, MUTTA SAAN ALOITTAA ROKOTUSOHJELMAN LAPSILLE, JIHAA!! Olen myöskin päättänyt aloitaa "neuvolatoiminnan" vastoin määräyksiä. Samalla , kun lapset rokotetaan, heistä voi ottaa painon ja pituuden ja pieni imetysohjaus ja hygienia kasvatus saa luvan hoitua jotenkin siinä samalla kertaa. Sen lisäksi, kun olen ainoana pomona siellä periferiassa, kukaan ei tiedä tästä pienimuotoisesta neuvolatoiminnasta mitään. Haluan päästä käsiksi näihin ipanoihin, ennekuin ne ovat aliravittuja. Kyllähän meilläkin lapsilla on ripulia, eikä se kuitenkaan tarkoita, että jokaisesta tulee aliravittu. Jos päästään eroon tuhkarokosta, tuberkuloosista ja hinkuyskästä ja saadan paksuja äidinmaidolla kasvatettuaja lapsia, niin on sitten vähän evästä millä kohdata tappaja numero yksi, eli malaria.

Jag har tidigare sagt att jag funnit det lätt att få igenom mina ider och grejer jag bett om. Från löpband till bilar. Men allting har inte godkänts och jag har fått hitta på andra tillävägagångs sätt. För att här skall ske nån ändring överhuvudtaget i det här samhället måste, förutom dom unga mammorna också papporna och de äldre kvinnorna hälsofostras. Unga kvinnor har inget att säga till om i hushållen, det är mannen som bestämmer tillsammans med sin egen mor och far. Min förra chef förstod mycket väl vad jag menade men Amsterdam och Toronto sa nej i november till det här förslaget. Vi är inte en organisation som sysslar med sådana här grejer. Jaså, tänkte jag. Så det är meningen att jag som vit kvinna skall sitta här och kasta nötter åt svarta barn i all evighet. Jag finner det förnedrande och vill inte gå med på det. Tillsammans med min kollega bildade vi alltså en grupp på fyra personer av våra egna medarbetare och började träna dem i hälsofostran. Två undervisar på klinikerna medan två åker ut till byarna och träffar de äldre kvinnorna och männen i byn. Hassan sitter med killarna vid torget eller mosken medan Hadiza träffar kvinnorna i byledarens hus. Det här fick Amsterdam höra och jag och min kollega fick ett mejl där de bad oss redovisa vad  det är vi håller på med. De hade ju redan sagt nej. Vi förklarade att (jag, för min kollega åkte hem till england) vi bara hade utvidgat hälsofostran och att vi intensifierat den och att vi inte hade nån speciell avdelning för det här. I december när jag var på väg på semester stannade jag upp i Sokoto och där var de mycket imponerade över det här och nu om två veckor kommer en medelålders kvinna från Amsterdam för att leda den nygrundade avdelningen för hälsofostran. Hon har 25 års erfarenhet och det skall bli roligt att få jobba med henne och även överlåta allt detta till henne. Jag blev nämligen tillfrågad om jag kunde tänka mig att leda förutom min egen grupp även alla fyra barnmottagningarna, mödravården(besöket) efter förlossning och preventivrådginingarna. Det blir mycket nytt för mig att lära mig och en stor personalgrupp att vara chef för. Dessutom får jag igenom det som jag drivit hårdast på nämligen jag får starta upp vaccinationsprogrammet från början till slut, JIHAA!!.

Däremot får jag inte starta upp BVC:n men man kan ju alltid ta vikt och längd och se att amning och allt möjligt annat fungerar samtidigt som man vaccinerar. Jag tänker inte kalla det BVC men verksamheten tänker jag driva igenom. Jag vill ha tag i de barnen som är i fara att bli undernärda innan detta sker. Barnen hemma har ju även de kräksjuka och diarrer utan att för det bli undernärda. Blir vi av med mässling, kikhosta, och tuberkulos samt har tjocka bröstmjölksstinna barn har vi nå chanser att slåss mot dödaren nummer ett, nämligen malaria.