Gornyo liksom alla andra metropoler har ett trafikflöde in till staden på morgonen och igen ut på kvällen. Skillnaden är dock mot många metropoler som min lilla uppväxtstad Forssa att man inte har installerat trafikljus här för att få till köer. Delvis för att vi inte har el och för att kamelerna förstår sig på rölyse lika mycket som svinet på sjustjärnan. De några motorcycklister vi har är män och de skulle garanterat till 100% lida av röd/grön färgblindhet om här fanns dessa trafikstoppare. I motsats till andra städer har vi den trafiktätaste dagen på söndagarna för då är det marknad. Det mesta fraktas med kameler och då över åker och äng samt vatten. Broar är inte heller nån lyx för varken folk eller fä och bra tycks det fungera ändå, åtmintonen när vatten nivån inte är alltför hög eller det är alltför strömt.

Goronyossa liikenne on kuten muissakin metropoleissa, kaupunkiin päin aamulla ja kaupungista ulos illalla. Täällä on kuitenkin se ero, etteivät päättäjät täällä edes haaveile Forssan tapaan , liikennevalojen asentamisesta, ruuhkan aikaansaamiseksi. Ne olisivatkin kyllä aivan yhtä turhat, kuin pikkupaikkakunnilla yleensä. Täällä syy tosin valojen puuttumiseen, ei ole päättäjien vaatimattomuudessa vaan siinä, ettei täällä ole sähköä. Toinen syy on sitten varmaankin se, etteivät kamelit moisten tolppien ja niiten värillisten lamppujen päälle kuitenkaan ymmärtäisi.

Ne moottoripyöräilijät joita täällä on, ovat kaikki miehiä ja olen vakuuttunut, että ilmenisi, että 100% heistä kärsisi puna/viher värisokeudesta. Muihin kaupunkeihin tämä ehkä liikenteen osalta eroa eniten siinä, että täällä sunnuntait ovat viikon ruuhkaisimmat päivät. Silloin kaupungissa on markkinat ja tavara kuljetetaan matkojenkin päästä pääasiassa kameleilla. Tiet ovat tiettömiä ja joet ilman siltoja. Siltojen puute sinällään ei tietysti ole ongelma, niinkauan, kuin vesi on matalaa ja virtaus kohtuullinen. Tavarat täällä kannetaan perinteisesti kuitenkin pään päällä, joten kassitkaan ei kastu.