Mama, sinulla ei tuo stressinsieto kyky taida olla tänään kovin korkea, sanoo eräs työntekijöistäni, kun kiirastorstaina lopettelemme työntekoa. Hän tarjoaa minulle vaaleanpunaista äitelän tuoksuista talkkia, jota pitäisi hieroa naamatauluun, kun se kuulemma kiiltää. Minulla on ollut primitiivi reaktio toisensa jälkeen koko työpäivän. Meillä on ollut paljon sekä suuria että pienempiä muutoksia työnteossa ja nyt jotenkin porukka on täysin lamaantunut. Pojat joiden pitäisi rokottaa eivät voineet pakata Paracetamolia valmiiksi äideille annettavaksi, kun sitä ei kuulemma ollut enää. Minä siinä jo hiukan hikeentyneenä tiuskaisin, että heidän pitää sitten hakea sitä lääkevastaavalta,eikä seistä siinä tumput suorina pistämättä tikkua ristiin. No, pojat hakivat, mutta sitten ei taas tapahtunut mitään. Miksi? Meillä ei mama ole sitä meidän toista pöytää, kun se on opetus ryhmän käytössä. Toista pöytää minä parkaisin,eihän Paracetamolipurkki vaadi, kuin viiden sentin kulman yhdestä pöydästä tai pitäkää purkki jalkojenne välissä, jossei yksi pöytä ole riittävä. Sitten myöhemmin aamupäivällä ihmettelin miksi he eivät ole rokottaneet, kuin viisi lasta, niin he tuumasivat, ettei heidän luokseen ollut tullut enempää. Siinä vaiheessa minulla oli jo monien muiden vastaavanlaisten toimettomuuksien jälkeen pinna, niin kireällä, etten oikein tiennyt mitä tehdä. Marssin lääkepöydän luo sekä odotushuoneeseen ja kyselin henkilökunnalta, miksi he eivät lähettäneet lapsia rokotettavaksi. Toinen työntekijöistä, normaalisti ihan pystyvä mies, katsoi minua ja sanoi: Minä olin ymmärtänyt, että vaan ne rokotetaan joilla on rokotuskortti olemassa. Herranpieksut, katsoin hitaasti tätä onnetonta työntekijää ja sihisin, että eihän täässä maanosassa kukaan lapsista ole koskaan saanut mitään rokotetta, mistä heillä olisi rokotuskorttia, sen takiahan me tähän showhun ollaan ryhdytty. Olen ruvennut epäilemään, että minun johtamistaidoissa on jotain pahasti pielessä, tai sitten helle tekee sen, että tuntuu, kuin koko porukka olisi yhtäkkiä taantuneet kaksivuotiaiden tasolle. Onneksi heillä on nyt pääsiäinen vapaa, pääsiäisnoita itse yrittää selvittää kahden viimeviikon rokotusmerkintä kirjat kuntoon. Siinä se menee pääsiäinen sitten mukavsti.  Luuta odottaa uuden viikon alkamista. Hyvää pääsiäistä teille kaikille!

Glad påsk till er alla!

Mama tyks inte tåla så mycket stress idag, säger en av mina flickor skrattande. Vi håller på att avsluta arbetet denna heta skärtorsdag och jag har haft åtskilliga primitiv reaktioner under dagen som gått. Tack och lov att personalen ändå vågar driva med en. Flickan erbjuder mig också av sitt ljusröda talk att ginda i ansiktet som lär glänsa. Vi har haft många både stora och små förändringar i arbetsätten och nu har det antagligen blivit lite för mycket för hela gruppen. De är vanligen bra på att jobba men nu finns ingen initiativ förmåga överhuvudtaget. Killarna som sköter vaccinationerna skall dela ut Paracetamol til mamman men de kunde inte göra det för de har inga. Vadå har inga? Då får ni väl prata med killen som är apoteksansvarig att han ger dem till er. En stund senare ser jag att de har medicinen men de har inte börjat med att lägga dem i plastpåsar för att smidigt kunna dela ut dem. Nej mama, vi kan inte packa dem för vårat andra bord är fortfarande hos gruppen som ger hälsofostran. Vadå? andra bord. Ni behöver inte mera en famnen att ha burken i om nu inte ett bord räcker till en liten burk Paracetamol. Några timmar senare gick jag för att kolla varför det inte fanns nån mamma i kö till dem. Det visade sig att de hade vaccinerat bara fem barn på två timmar.Varför?, Ja, mama ingen har skickat några barn till oss. Åh herregud, jag traskar över till läkemedelsborden och vänterummet och frågar varför de inte sänt barnen för vaccinering. Jag trodde det gällde endast barn som hade vaccinationskort säger en av mina smartare medarbetare. Jag trodde jag skulle få hjärnblödning,vadå vaccinationskort! Du vet riktigt väl att ingen unge i den här delen av landet har nånsin blivit vaccinerad, var skulle de ha fått korten ifrån. Jag började känna mig som en häxa för det här var bara några händelser i en rad andra. Nu får de tack och lov vila sig några dagar. Själv tillbringar jag påsken med att försöka reda ut vaccinations bokföringen sedan två veckor tillbaka, för den stämmer inte riktigt. Kvasten står utanför dörren och väntar på tisdagsmorgonen och ny arbetsvecka.