Seison bussipysäkillä aamulla ja totean,että kännykkää ei ole missään. Voi P,eikä kännykän haku kotoa taida olla käypänen syy myöhästyä töistä, voi he.. he... hel..tti. Ei nyt riittäisi, aika, rahat tai voimat mahdollisesti hävinneen kännykän korvaamiseen. En nimittäin mielestäni ollut ottanut sitä käsilaukusta ranskantunnin jälkeen. Ranskasta puheen ollen, luin Pariisin ja Pakistanin välisen keskustelun ranskaksi minusta netissä ja jos ymmärsin ranskankielisestä kirjoittelusta oikein, niin lähtisin Pakistaniin 27.11 Huomenna on kuitenkin skypepuhelu illalla heidän kanssa, joten eiköhän se silloin selviä. En töistä lähtiessä jaksanut keskittyä mihinkään muuhun, kuin kadonneen puhelimen etsintään ja löytyihän se kutimen ja lehtien alta sohvalta, miten se sinne oli joutunut onkin tuhannen taalan kysymys. No loppu hyvin, kaikki hyvin vaikka Bodybalance tunti jäi nyt välistä.

Jag står på busshållplatsen då jag upptäcker att min mobil är nånstans, var vet jag inte. Rotar igenom hela handväskan men den är inte där, ingen skillnad hur mycket jag gräver i väskan mobilen ligger antingen hemma, eller så har jag tappat den i bussen igår kväll. Hel.. hell. hel..te.Jag vet att jag använde den efter franska lektionen igår kväll men inte sedan hemma mera. Jag kan ju inte heller gå hem tillbaka, en mobil är säkert inte en ursäkt att bli sen till arbetet. På tal om franska, jag tittade på en mejl konversation mellan Paris och Pakistan och förstod jag franskan rätt så åker jag iväg 27.11till Pakistan. Nå, imorgon har jag skypesamtal med Pakistan så då får jag säkert veta mera. Jag kunde inte tänka mig allt trassel jag skulle få innan dess med en försvunnen mobil så jag skippade Bodybalance och störtade hem. Hittar äntligen efter en stunds letande mob. jäveln under stickning och tidning. Hur den hamnat där vete tipporna. Men slutet gott, allting gått