Ikväll är jag så trött så det får bli stickning,tv och mycket chocklad. Vi hade ett åskväder igår eftermiddag och kväll som inte var av denna värld. Det skrällde och skakade i hela huset så jag visste till slut inte om det var oväder eller jordbävning. 6 döda efter kollapsade hus så ni kan tänka er att det regnade  en aning. Mitt löpband fick vara, jag gjorde  inomhus yoga Istället. På morgonen hade läkare,bebisar och släktingar blivit knasiga. Släktingar till de minsta bebisarna(under 1,6 kg) hade fått nog och ville avbryta vården och ta hem barnen. Läkaren tyckte inte detta var riktigt fiffigt och de stora bebisarna skrek för fulla muggar då ingen han ronda dem så de skulle få lov att käka. En del av de stora från morgonnatten beslöt av diverse olika orsaker att ge upp så då var det att prata med de föräldrarna och trösta dem. Under tiden han resten slita ut droppen och peta ut sonderna. De mera företagsamma hade dessutom hunnit vira syreslangen kring halsen så alla monitorer peep i högan sky. Eftermiddagen var i gengäld lugn och ända positiva var väl att min personal bad mig överväga att förlänga mitt kontrakt. Nu är ju detta inte möjligt med tanke på jobbet hemma och dessutom var lönen sänkt med 2000kr sedan två år så jag lever på mina besparingar. Men det är ju roligt att de vill att jag skall komma tillbaka och fortsätta utveckla avdelningen.

Eilen oli sellainen ukonilma, etten ole moista kokenut. Talo  tärisi ajoittain, niin etten lopulta tiennyt olika kyse ukkosesta vai maanjäristyksestä. Sai ihan ulkourheilu olla ja päädyin tunnin verran joogaamaan huoneessani. Tänään olen sitten niin poikki,että tv,kudin ja suklaa on illan ohjelma. Kun tulin aamulla töihin tuntui siltä,että kaikki oli tulleet hulluiksi. Tuohtuneet lääkärit yrittivät vakuuttaa vähintäin yhtä tuohtuneita vanhempia,ettei ole ihan fiksua ottaa alle puolitoista kiloisia keskosia kotiin kesken hoidon. Ilma on kylmää ja ulkona tuli eilen vettä, niin että 6 ihmistä menetti romahtaneissa rakennuksissa henkensä, joten ilma ei näille pikkuisille ole mitenkään suotuisa. No,ei se mitään auttanut,lapset meni kuka minnekin. Sillä välin isoimmat lapset repi pelihuosunsa, kun kukaan ei ollut ehtinyt kiertää heitä, eli heillä oli armoton nälkä. He huusi kurkku suorana ja osa heistä päätti päättää päivänsä erinäköisistä syistä tässä kaaoksessa. Silloin piti tietysti niiden vanhempien kanssa puhua ja lohduttaa surussa. Monitorit piippas villinä, ja kun vihdoin ehdittiin näitä isoja lapsia hoitaa, niin he oli jo omatoimisesti onnistuneet poistsmaan tippansa, pitivät nenämahaletkuja rullalla sormiensa välissä ja uutterimmat oli saanut happiletkut kaulansa ympäri. Herranen aika. Ainoa positiivinen juttu on ,että henkilökunta haluaisi minun jatkavan sopimusta, mutta taloudellisesti se ei ole mahdollista (elän nyt jo säästöillä) ja sittenhän minulla on työ kotona jota pitää ajatella. Mutta kivahan se on,että ne toivovat,että tulisin takaisin.