En tiedä mikä mamma Muu satuhahmon nimi on suomeksi vai onko peräti, niin yksinkertainen käännös,kuin mamma Muu. Joka tapauksessa kyseinen mamma on sadun lehmä joka on hyvin ihmisen kaltainen ja yksinkertaisesti rakastan näitä lehmäkirjoja. Tänään sitten näin mamma Muun automatkalla. Istuin liian syvällä ajatuksissani autossa kiinnittääkseni ajoissa houmioni edellä ajavaan autoon. Ensin meni hetki tajuta näkemäni ja sitten, kun olisin ruvennut kaivamaan kameraa olimme jo ohittaneet tämän ihmeen. Honda civikin takalistosta pällisteli lehmä. Takaluukku oli poistettu ja kyseinen täysikasvuinen otus makoili kaikessa rauhassa tiiraillen maisemia auton takalistossa. Vieressä istui ilmeisesti omistaja ja edessä kuski+ apukuski. Rupesin miettimään miten ne on tämän lehmän onnistuneet peruuttamaan kyseiseen pikkuautoon, kääntymään autossahan se ei ole mahtunut. Miten ne on saaneet takajalat ylös ja sitten loput lehmästä? Matkaa oli ilmeisesti melkosen pitkään, muuten kaiketi lehmä olisi joutunut patikoimaan, eli mitä tapahtuu, kun wc tarve yllättää. Ilmoittaako Muu, että sen täytyy päästä pusikkoon vai laskeeko se vaan alleen. Lehmän lanta, kun ei ole mitään kuivaa pientä papanaa, eikä pissakaan ihan kahvikuppiin mahdu. Olisin täällä EU:n päättäjillä miettimistä, että onko inhimillistä kuljettaa eläintä(siis suurempaa kuin puudelia) pienessä henkilöautossa ja kuinka monta niitä saa sinne ahtaa kerralla ja pitääkö elukoille antaa pissatauko säännöllisesti.

Jag har alltid älskat sagorna om mamma Muu. Kon som är så lik oss människor. Idag så jag mamma Muu på bilfärd.

Tyvärr satt jag så djupt i tankarna att jag inte han få fram kameran. Bilen framför oss, en Honda civic, fattades baklucka och istället såg man bara ett stort huvud som slötittade på landsvägen. Bredvid en man låg en fullvuxen vit ko och idislade. Förutom dessa två fanns i bilen förare+ en man till i framsätet. Hur de hade lyckats backsa in denna ko baklänges och upp i bilen kommer förmodligen att förbli ett mysterium för mig. Kon har omöjligt kunna vända på sig innuti bilen. Resan var förmodligen lång annars hade väl kon hamnat att gå sträckan istället för att njuta av bilfärden. Jag undrar hur de tänker göra när kon behöver gå på toa. Har de kanske tänkt sig att kon skall göra på sig. Komocka är ju inte riktigt några hårda små harskitar och inte ryms kisset i en kaffekopp. Skulle det här landet tillhöra EU, fick nog alla som sysslar med djurtransportfrågor nåt att bita i. Behöver kossor rastas och i så fall efter hur många timmar? hur många kossor får man stuva in i en liten personbil? De skulle nog få grått hår redan under första mandatperioden

Gornyo liksom alla andra metropoler har ett trafikflöde in till staden på morgonen och igen ut på kvällen. Skillnaden är dock mot många metropoler som min lilla uppväxtstad Forssa att man inte har installerat trafikljus här för att få till köer. Delvis för att vi inte har el och för att kamelerna förstår sig på rölyse lika mycket som svinet på sjustjärnan. De några motorcycklister vi har är män och de skulle garanterat till 100% lida av röd/grön färgblindhet om här fanns dessa trafikstoppare. I motsats till andra städer har vi den trafiktätaste dagen på söndagarna för då är det marknad. Det mesta fraktas med kameler och då över åker och äng samt vatten. Broar är inte heller nån lyx för varken folk eller fä och bra tycks det fungera ändå, åtmintonen när vatten nivån inte är alltför hög eller det är alltför strömt.

Goronyossa liikenne on kuten muissakin metropoleissa, kaupunkiin päin aamulla ja kaupungista ulos illalla. Täällä on kuitenkin se ero, etteivät päättäjät täällä edes haaveile Forssan tapaan , liikennevalojen asentamisesta, ruuhkan aikaansaamiseksi. Ne olisivatkin kyllä aivan yhtä turhat, kuin pikkupaikkakunnilla yleensä. Täällä syy tosin valojen puuttumiseen, ei ole päättäjien vaatimattomuudessa vaan siinä, ettei täällä ole sähköä. Toinen syy on sitten varmaankin se, etteivät kamelit moisten tolppien ja niiten värillisten lamppujen päälle kuitenkaan ymmärtäisi.

Ne moottoripyöräilijät joita täällä on, ovat kaikki miehiä ja olen vakuuttunut, että ilmenisi, että 100% heistä kärsisi puna/viher värisokeudesta. Muihin kaupunkeihin tämä ehkä liikenteen osalta eroa eniten siinä, että täällä sunnuntait ovat viikon ruuhkaisimmat päivät. Silloin kaupungissa on markkinat ja tavara kuljetetaan matkojenkin päästä pääasiassa kameleilla. Tiet ovat tiettömiä ja joet ilman siltoja. Siltojen puute sinällään ei tietysti ole ongelma, niinkauan, kuin vesi on matalaa ja virtaus kohtuullinen. Tavarat täällä kannetaan perinteisesti kuitenkin pään päällä, joten kassitkaan ei kastu.

Föräldrarna skall från och med imorgon signera kontrakt att de binder sig att komma till vår klinik en gång i veckan tills barnet är färdigt att skrivas ut. Vi har 60% av våra barn som är i från kommuner som inte tillhör vårt upptagningsdistrikt och ligger långt från våra kliniker. Det är både mödosamt och dyrt för mammorna att ta sig till oss. Detta i sin tur gör att jag hamnar redovisa höga siffror på patienter som avbryter pogrammet. Det här väcker ju då frågor i Amsterdam, varför det är så här och är det nån ide att ta de här barnen till vårt program, eller är det nåt fel på vårt sätt att dra programmet. Sedan vet ju inte mammorna att jag måste ta hand om barnen vare sig de skriver under kontraktet eller ej. Det här + vaccinationerna och ihopfogandet med barn -och mödravårdsklinikerna har gett en hel del utmaningar sista veckan. Undervisningen kan jag tack och lov överlåta till den nya kvinnan som kommer hit från Holland imorgon. Nu vill nämligen Amsterdam att jag skall sätta mig i bil och åka ut i byarna närmast gränsen till Niger för man farar massiv svält där senare i vår och situationen måste kartläggas. Angående de här ärenden har jag fem timmar avsatt för möten i morgon eftermiddag. Och armen misstänker man att kan ha en spricka för den värker fortfarande infernaliskt och jag är trött på eländet. Värken och att försöka reda mig med en hand håller på att driva mig tokig. Jag är så trött på kvällarna att jag stupar i säng klockan nio bara för att vakna med värk klockan fyra. Och ena sidan finns det de som har det mycket värre.

Huomisesta alkaen meille tulevien lasten vanhemmat joutuvat allekirjoittamaan sopimuksen jossa he sitoutuvat tuomaan lapsensa meille kerran viikossa, kunnes lapsi kirjoitetaan ulos. Tämä sen vuoksi, että 60% meidän lapsista tulee kunnista jotka eivät kuuluu meidän sopimuksen piiriin ja lisäksi sijaitsevat, niin kaukana, että äideille tulee kalliiksi ja hankalaksi tulla meille. Siten he eivät ole loppuun asti ja minä joudun joka kuukausi raportoimaan suuren määrän lapsia, jotka ovat keskeyttäneet hoidon. Amsterdam kyllä saa siitä selvityksen, mutta he haluavat kuitenkin aina perustelut miksi asia on näin. Sitä sitten vanhemmat eivät tiedä, että minun on otettava heidän aliravittu lapsi ohjelmaan, allekirjoittavat he tai eivät kyseisen paperin. Tämä tietysti herättää päättäjissä kysymyksen pitäisikö, nämä kunnat sulkea pois ohjelmasta vai peräti siirtää kyseinen toiminta sinne tai avata uusia klinikoita? Tämä+ rokotukset+ klinikoiden yhdistäminen on vienyt paljon energiaa tällä viikolla. Huomenna onneksi tulee opetusohjelman vetäjä Hollannista, joten voin jättää sen suuren urakan hänelle. Minulla on nimittäin huomenna viiden tunnin megakokous aiheesta, Nigerin mahdollinen nälänhätä. Eli minun tahdotaan menevän rajalle sijaitseviin kyliin, mikäli sen katsotaan olevan turvallista,kartoittamaan tilanne. Nigerissä, kuten muualla keskiafrikassa kuivuus on vienyt sadon ja sinne haluttaisiin apu ajoissa,ennenkuin mahdollinen nälänhätä saa valtavat mittasuhteet. On ollut rankka viikko, kun tämän päälle käsivarressa epäillään hiusmurtumaa, kun sitä särkee,niin mielettömästi, eikä oikein kipuun auta mikään,olen lopen uupunut yhdeksältä , kun menen nukkumaan ja nukunkin hyvin neljään, jolloin herään särkyyn. Sen lisäksi, että käsivartta särkee kaiken päivät ja yöt olen kyllästynyt kaiken toiminnan hankaluuteen, kun yrittä yhdellä, kaiken lisäksi väärän käden varassa toimia. Ei tosin pidä valittaa liikaa, on niitä joilla asiat ovat huomattavan paljon pahemmin.

Vi kallar den "Millet road" för att man odlar en majs liknande växt som heter millet på ömse sidor av vägen. Vi har äntligen igen fått lov att börja springa och flickorna gillar den här vägen bäst för att det inte har asfalt. Jag som är uppvuxen i en stad, fast en liten sådan, tycker igen om att springa på plana asfalterade vägar. Idag sprang vi då grusväg och förstås ställde jag mig på öronen. Ena skon hakade fast sig i en sten och jag stalp som en fura. Höger handflata uppskrubbad med blod och grus till förbannelse. Vänster knä blödande och värkande men vänster arm fick ta emot 64 kilo dövikt dessutom med skruv. Det gör ont, det gör ont som i sången från nåt år tillbaka. Armen är inte av, men obrukbar. Jag lyckas inte tända eller släcka lyset, öppna dörrar eller skyffla i mig mat med vänster hand. 800mg Ibuprofein verkar lika effektivt som ett kex. Nu har jag bett läkaren om nåt starkare till natten i hopp om att kunna sova. Tack vare min första nånsin lärare som ansåg att jag var vänsterhänt som Guds straff för min lättja så kan jag ändå utföra lite sysslor med hjälp av högerhand. Hon tvingade mig göra allt med den högra handen och då fick ju orden Non scholae sed vitae discimus rätt. (vi lär oss inte för skolan utan för livet).

Me kutsumme sitä "Millet roadiksi", koska tien kummallakin puolen viljellään maissin näköistä kasvia jota kutsutaan nimellä millet. Me saamme taas vihdoin juosta ja tytöt pitävät tästä lenkistä eniten, koska se ei ole asvaltoitu. Minä sitten taas kaupunkilaislapsena, joskin pikkukaupungissa kasvaneena en pane pahakseni sileällä asvaltilla juoksemista. Tänään siis olimme soratiellä ja minulla on siitä nyt muistona soraa, vähän siellä sun täällä. Tossu osui kiveen ja minä korvilleni. Oikea kämmen oli veressä ja hiekasta ryvettynyt, kun pääsin pystyyn. Vasen polvi auki ja kaikkein eniten särki vasenta käsivartta. Sen olin jollain lailla kierteellä saanut alleni ja koko 64 kilon paino käsivarren päälle, se jotenkin viottui siitä. 800mg Ibuprofeiini vaikuttaa yhtä lailla, kuin jos söisi keksin ja nyt olenkin pyytänyt lääkäriltä vähän tujeempaa troppia yöksi. En saa valoja sammutettua, enkä ovia aukastua, mutta kiitos kansakoulun opettajani en kuole nälkään. Hän , kun oli sitä mieltä, että Jumala on rangaissut minua laiskuudestani vasenkätisyydellä ja hän aikoo kitkeä moisen viallisuuden minusta. Laiskuuden vai vasenkätisyyden, en oikein tiedä kumman?Jomuinaisilla roomalaisilla oli sanonta, ettemme opi koulua vaan elämää varten, non scholae sed vitae discimus, luulen , ja kuinka oikeassa olivatkaan.

Ranskalaiskaveri, joka on meidän pomo nyt pari viikkoa, kyseli viikolla, josko joku meistä haluaisi lähteä grillijuhliin Sokotoon viikonloppuna. Irlantilaiset kaverit, jotka ovat jossain rakennusprojektissa siellä, olivat kutsuneet meidät ja Ankan porukan sinne. Meistä ei sinne halunnut kukaan. Kaikki oli liian mukavuudenhaluisia istuakseen kuumassa autossa, ryypätä ilta, nukkua vieraassa talossa yö ja olla töhnäisenä vasta iltapäivällä täällä takaisin. Itse olen lisäksi ollut tarpeeksi näissä "garden partyissä" missä naiset kaikki ovat käyneet suihkussa ja pesseet hiukset ja pistänyt siistit vaatteet päälle, kun saarivaltioiden miehet ei päiväsiä shortseja ole hennonneet vaihtaa iltashortseihin. Seuraava ehdotus pomolta oli, että meiltä lähtee auto sunnuntaina Sokotoon jossain työasiassa ja jos me haluamme voimme mennä sinne markkinoille tai vaikka hotelliin lounaalle. Jäätelöäkin voisi sitten saada jälkiruuaksi. Mietimme sitä hetken. Kukaan ei kuitenkaan välitä mennä markkinoille, hotellin ruoka ei paljoa poikkea meidän kotiruuasta, vierailijat ovat kiitettävästi viimeiset viikot tuoneet meille jäätelöä, joten kiitos, mutta kiitos ei. Mihin sitä ihminen kotoaan lähtisi.

Fransmannen som är vår chef för tillfället kom med en inbjudan i veckan till grillfest i Sokoto. Irländaren som är där för nåt byggnadsprojekt hade bjudit dit oss och vår personal från Anka. Vi var dock för lata för att sätta oss i en het bil, supa en kväll, sova över i främmant hus och sedan vara tillbaka glålmiga sent i morgon eftermiddag. Dessutom har jag varit tillräckligt många gånger på såna fester där vi kvinnor har dushat, tvättat håret och satt rena kläder på oss, när killarna från de här öriken inte ens brytt sig om att byta till rena shorts. Andra förslaget var att vi skulle få åka med till Sokoto i morgon när vår bil ändå måste dit i nå ärenden. Det tackade vi också nej till. Vad skall vi och göra på markanden där? Vi har ungefär lika bra mat här som det är på hotellen och glass har vi fått nu några gånger via gäster som kommit på visit. Såkallade supermarkets i Sokoto har också utbud av varor som i 50-talets Finland eller Sverige.  Hem kära hem, vi har vad vi behöver för tillfället här.

Vi fick på måndagen klo 16:00 veta att vi får börja vaccinera med hjälp av lokala myndigheter. När vi gick igenom våra kylar för att se hur vi kan lagra allt vaccin hittade vi 2000 doser BCG som  måste användas innan slutet av mars-12. Varför de fanns där, vem som hade beställt eller fått dem och i vilket syfte hade vi ingen aning om. Vi brydde oss inte heller om det min kollega och jag, huvudsaken var att de fanns. Läkaren var förtvivlad över hur mycket pengar som blev slösade med att måsta slänga dem. Slänga dem? vad yrar de nu om. Jag oc h kollegan satte igång med att skaffa fram sprutor, rätt storleks nålar, bokförings material och hade allt gjort på en timme. Igår på förmiddagen drog vi så igång, äntligen. Idag när vi slutade på eftermiddagen, så räknade jag att vi på åtta timmar vaccinerat 216 barn och det utan extra personal.

Offren för vaccinet var väl måttligt roade

Rokoutskohteet eivät olleet yhtä innoissaan

Maanantaina iltapäivällä klo 16.00 saimme tietää, että saamme aloittaa rokotusohjelman tällä alueella, kunnan tukemana. Lähdimme välittömästi kylmiöön tarkistamaan minkälaiset mahdollisuudet meillä oli säilyttää suuria määriä rokotteita. Sieltä löytyi yllättäen 2000 annosta BCG rokotetta joka vanhenee maaliskuussa-12. Kuka ne oli tilannut tai saanut ja kenen käyttöön, siitä meillä ei ole mitään tietoa. Lääkärit olivat kauhuissan ja vihaisia, että näin paljon menee haaskoon. Minä ja kolleegani katsoimme toisiamme ja tokaismme "haaskoon"? me pistetään tuulemaan, joten eiköhän tämä tästä. Meiltä meni tunti saada kasaan oikean kokoiset ruiskut ja neulat, sekä rekisteröinti kirjat ja sitten , ei kun toimimaan. Tiistaiaamuna aloitimme sitten rokottamisen ja tänään iltapäivällä sain saldoksi 216 rokotettua lasta 8 tunnissa ilman ylimääräistä henkilökuntaa.

Kokous senkuin jatkui, vaikka minä olin pihalla, kuin lumiukko. Pomo oli ollut keskushallinnon kokouksessa Sokotossa ja antoi nyt palautetta meille. Siitä mitä me teemme täällä, miksi me olemme täällä ja mikä on meidän tulevaisuus täällä. Mitä me yritämme saada aikaiseksi läsnäolollamme, huh, huh. putosin yksinkertaisesti kärryiltä jo kättelyssä, oli siinä , niin hienoja sanakoukeroita ja päämääräkin sen verran abstrakti, etten minä yksinkertaisesti ymmärtänyt tavoitteista hölkkäsen pölähtämää. Intialaisten englantiin olen tottunut, joten ei tämä minun hölmönä oleminen johtunut edes kielivaikeuksista. Kaiken tämän isojen herrojen sanahelinän jälkeen päätin, että yksinkertaisesti jatkan oman ohjelmani läpiviemistä päämäärällä, kenenkään lapsen ei pitäisi päätyä aliravituksi ja saa suuremmat kihot sitten tehdä suurempia suunnitelmia. Onneksi minä vietän maaseudulla, lukutaidottomien ihmisten kanssa suurimman osan viikkoa, niin ei tarvitse hienostella sanoilla, joita ei ymmärrä puhuja itsekään.

Mötet bara fortsätter fast jag trillat ur vagnen för länge sedan. Vår nya chef har varit på centralförbundets möte i Sokoto och delger nu vad de pratat om där. Varför vi är här,vad har vi åstadkommit och vart är vi på väg och varför är vi här överhuvudtaget,pust. Det var mycket, mycket fina, komplicerade ord och målet med varför vi är här var så abstrakt så jag helt enkelt inte begrep ett skvatt. Engelskan som indierna pratar lärde jag mig förstå redan i Tabuk-93 så det var inte på grund av språksvårigheter som jag hade svårt att fatta. Till slut var jag så "borta på vinden" så jag beslöt att fortsätta med mitt eget program och mitt eget mål, inget barn skall behöva bli undernärt. Så får då de stora pojkarna forsätta diskutera i så fina ordalag att de själva inte ens förstår vad de säger. Jag tillbringar tack och lov största delen av min vecka ute på landsorten tillsammans med folk som inte kan varken läsa eller skriva så jag behöver inte konstla till min vardag med fina ord bara för att göra mig märkvärdig.

Kokous senkuin jatkui, vaikka minä olin pihalla, kuin lumiukko. Pomo oli ollut keskushallinnon kokouksessa Sokotossa ja antoi nyt palautetta meille. Siitä mitä me teemme täällä, miksi me olemme täällä ja mikä on meidän tulevaisuus täällä. Mitä me yritämme saada aikaiseksi läsnäolollamme, huh, huh. putosin yksinkertaisesti kärryiltä jo kättelyssä, oli siinä , niin hienoja sanakoukeroita ja päämääräkin sen verran abstrakti, etten minä yksinkertaisesti ymmärtänyt tavoitteista hölkkäsen pölähtämää. Intialaisten englantiin olen tottunut, joten ei tämä minun hölmönä oleminen johtunut edes kielivaikeuksista. Kaiken tämän isojen herrojen sanahelinän jälkeen päätin, että yksinkertaisesti jatkan oman ohjelmani läpiviemistä päämäärällä, kenenkään lapsen ei pitäisi päätyä aliravituksi ja saa suuremmat kihot sitten tehdä suurempia suunnitelmia. Onneksi minä vietän maaseudulla, lukutaidottomien ihmisten kanssa suurimman osan viikkoa, niin ei tarvitse hienostella sanoilla, joita ei ymmärrä puhuja itsekään.

Mötet bara fortsätter fast jag trillat ur vagnen för länge sedan. Vår nya chef har varit på centralförbundets möte i Sokoto och delger nu vad de pratat om där. Varför vi är här,vad har vi åstadkommit och vart är vi på väg och varför är vi här överhuvudtaget,pust. Det var mycket, mycket fina, komplicerade ord och målet med varför vi är här var så abstrakt så jag helt enkelt inte begrep ett skvatt. Engelskan som indierna pratar lärde jag mig förstå redan i Tabuk-93 så det var inte på grund av språksvårigheter som jag hade svårt att fatta. Till slut var jag så "borta på vinden" så jag beslöt att fortsätta med mitt eget program och mitt eget mål, inget barn skall behöva bli undernärt. Så får då de stora pojkarna forsätta diskutera i så fina ordalag att de själva inte ens förstår vad de säger. Jag tillbringar tack och lov största delen av min vecka ute på landsorten tillsammans med folk som inte kan varken läsa eller skriva så jag behöver inte konstla till min vardag med fina ord bara för att göra mig märkvärdig.