Nåt lite vettigt fick jag uträttat på min be och dalbana till semester. Jag stickade en  polotröja åt en av våra killar som kommer från Uzbeskistan? Undras om alla bokstäver blev rätt? Jag han få den färdig och så satt jag där igen utan handarbete. Då fick nästa arbete bli en kofta till min lilla flicka jag ärvde i tiderna av en mexikansk läkare. Hon är nu sin första vecka i Swaziland och bad om bilder på flickan.

Nånstans när jag packade i och ur, gånger flere mina resväskor, tappade jag en femte knapp. Tröjan hoppas jag värmer fast det blev glest mellan knapparna.

Jossain vaiheessa, kun pakkasin ja purin useaan otteeseen laukkuni, yksi nappi ehti kadota. Toivottavasti villatakki kuitenekin lämmittää vaikka nappeja onkin harvakseltaan.

Vårens make-up a'la Takakume 

Kevään meikki a'la Takakume

Sain minä jotain pientä aikaiseksikin lomalla, joka oli varsinaista vuoristorataa. Kudoin puseron yhdelle meidän miehistä, jotta hänellä olisi jotain lämmintä päällepantavaa, kun menee kotilomalle Uzbeskistaniin (tulikohan ihan kaikki kirjaimet oikein?) Sen jälkeen tulikin tenkkapoo, että mitä sitten neuloa. Siispä rupesin tekemään Abidalle villatakkia. Kuvat piti laittaa entisen työkaverini, meksikolaisen lääkärin toivomuksesta, kun hänhän tämän pikkutytön jätti minulle perinnöksi. Hän on itse nyt ensimmäistä viikkoa Swasimaalla. ssa? Onpas tämä maantieto ja suomenkieli tänään hankalaa. Lämpö haihduttaa viimeisetkin osaamisen murut.

Kuten aikaisemmin olen todennut, olen helposti saanut läpi tavaroita ja asioita joita olen halunnut. Juoksumatosta autoihin, mutta ihan kaikki ei tule helpolla. Olen sitä mieltä, että täällä pitää satsata ennenkaikkea asennemuutokseen ja tieto-taitojen kartuttamiseen, tässä väestössä. Täällä ei päästä puusta pitkään, jos ei  saada terveyskasvatettua miehet ja vanhemmat naiset (eli anopit). Yksikään systeemi näissä vanhoissa perinteissä ei muutu jos ei ne muutu joilla on perheessä määräämisvalta. Kun sanoin tämän, entinen pomoni yritti saada tänne oman "terveyskasvatus osaston". Hän , kun oli samaa mieltä kanssani. Marraskuussa tämä esitys hylättiin, me, kun emme ole järjestö joka hoitaa sellaiset asiat. Jassoo, ajattelin minä. Voihan tässä valkoinen nainen istua ja heittää pähkinöitä mustille lapsille jos halutaan helpolla päästä, mutta itse koen sen hyvin nöyryyttävänä. Joten kolleegan kanssa keräsimme neljän hengen poppoon ja rupesimme kouluttamaan heitä terveystiedon levittäjiksi. Kaksi opettaa meidän klinikoilla sillä aikaa, kun kaksi kiertää 2-3 kylään ja kertoo siellä samat opit kotona oleville naisille ja kylän miehille. Miehet tapaavat kylän aukiolla tai moskeijassa ja naiset jonkun, yleensä kylän päällikön kotona. Joulukuussa sitten Amsterdam ja Toronto hermostui, kun saivat kuulla tästä. Minulle ja kaverilleni saapui meili, jossa tiedusteltiin, miksi me olemme perustaneet tällaisen osaston vasten määräyksiä. Kaveri palasi Englantiin ja jätti minut vastaamaan meidän tekosista. Vastasin , että me emme ole perustaneet mitään, osastoa vaan tehostaneet tavallista klinikalla annettavaa terveyskasvatusta ja laajentaneet kohderyhmää. Sokotossa oltiin hyvin tyytyväisiä tähän toimintaan joten Amsterdamista saapuu, kuin saapuukin keski-ikänen nainen vetämään tänne perustetttavaa terveyskasvatusosastoa. Hänellä on alalta 25 vuoden kokemus, joten odotan todella antoisaa yhteistyötä. Itse vapaudun vetämään omaa nälkäryhmääni ja sen lisäksi minulta kysyttiin voisinko ajatella ottaa kaikki neljä lasten polia, ehkäisyneuvolan ja synnnytysten jälkitarkastukset kontolleni. Joten, uutta riittää opeteltavaksi ja valtava henkilökunta hallittavaksi. Lupasin nimittäin yrittää. Lasten neuvolaa en saanut perustaa, MUTTA SAAN ALOITTAA ROKOTUSOHJELMAN LAPSILLE, JIHAA!! Olen myöskin päättänyt aloitaa "neuvolatoiminnan" vastoin määräyksiä. Samalla , kun lapset rokotetaan, heistä voi ottaa painon ja pituuden ja pieni imetysohjaus ja hygienia kasvatus saa luvan hoitua jotenkin siinä samalla kertaa. Sen lisäksi, kun olen ainoana pomona siellä periferiassa, kukaan ei tiedä tästä pienimuotoisesta neuvolatoiminnasta mitään. Haluan päästä käsiksi näihin ipanoihin, ennekuin ne ovat aliravittuja. Kyllähän meilläkin lapsilla on ripulia, eikä se kuitenkaan tarkoita, että jokaisesta tulee aliravittu. Jos päästään eroon tuhkarokosta, tuberkuloosista ja hinkuyskästä ja saadan paksuja äidinmaidolla kasvatettuaja lapsia, niin on sitten vähän evästä millä kohdata tappaja numero yksi, eli malaria.

Jag har tidigare sagt att jag funnit det lätt att få igenom mina ider och grejer jag bett om. Från löpband till bilar. Men allting har inte godkänts och jag har fått hitta på andra tillävägagångs sätt. För att här skall ske nån ändring överhuvudtaget i det här samhället måste, förutom dom unga mammorna också papporna och de äldre kvinnorna hälsofostras. Unga kvinnor har inget att säga till om i hushållen, det är mannen som bestämmer tillsammans med sin egen mor och far. Min förra chef förstod mycket väl vad jag menade men Amsterdam och Toronto sa nej i november till det här förslaget. Vi är inte en organisation som sysslar med sådana här grejer. Jaså, tänkte jag. Så det är meningen att jag som vit kvinna skall sitta här och kasta nötter åt svarta barn i all evighet. Jag finner det förnedrande och vill inte gå med på det. Tillsammans med min kollega bildade vi alltså en grupp på fyra personer av våra egna medarbetare och började träna dem i hälsofostran. Två undervisar på klinikerna medan två åker ut till byarna och träffar de äldre kvinnorna och männen i byn. Hassan sitter med killarna vid torget eller mosken medan Hadiza träffar kvinnorna i byledarens hus. Det här fick Amsterdam höra och jag och min kollega fick ett mejl där de bad oss redovisa vad  det är vi håller på med. De hade ju redan sagt nej. Vi förklarade att (jag, för min kollega åkte hem till england) vi bara hade utvidgat hälsofostran och att vi intensifierat den och att vi inte hade nån speciell avdelning för det här. I december när jag var på väg på semester stannade jag upp i Sokoto och där var de mycket imponerade över det här och nu om två veckor kommer en medelålders kvinna från Amsterdam för att leda den nygrundade avdelningen för hälsofostran. Hon har 25 års erfarenhet och det skall bli roligt att få jobba med henne och även överlåta allt detta till henne. Jag blev nämligen tillfrågad om jag kunde tänka mig att leda förutom min egen grupp även alla fyra barnmottagningarna, mödravården(besöket) efter förlossning och preventivrådginingarna. Det blir mycket nytt för mig att lära mig och en stor personalgrupp att vara chef för. Dessutom får jag igenom det som jag drivit hårdast på nämligen jag får starta upp vaccinationsprogrammet från början till slut, JIHAA!!.

Däremot får jag inte starta upp BVC:n men man kan ju alltid ta vikt och längd och se att amning och allt möjligt annat fungerar samtidigt som man vaccinerar. Jag tänker inte kalla det BVC men verksamheten tänker jag driva igenom. Jag vill ha tag i de barnen som är i fara att bli undernärda innan detta sker. Barnen hemma har ju även de kräksjuka och diarrer utan att för det bli undernärda. Blir vi av med mässling, kikhosta, och tuberkulos samt har tjocka bröstmjölksstinna barn har vi nå chanser att slåss mot dödaren nummer ett, nämligen malaria.

Daya,biyu...goma, mammorna sitter och räknar högt antalet skedar av socker som en av dem öser upp ur plastpåsen och in i skålen med vatten och salt. Vi insåg förra hösten när vi hade ett stort antal svårt uttorckade barn på grund av kräksjuka att vi måste lära ut mammorna hur man tillverkar denna lösning. De hade vant sig vid att komma till oss för att få hjälp vilket är i och för sig bra men, men... Hade vi varit i tex.i Takakume på onsdagen var det ingen större hitt om barnet blev sjukt på kvällen och fick vänta en hel vecka på hjälp. Det kanske inte fanns nåt barn att hjälpa mera eller barnet var i så dåligt skick att vi knappt kunde få liv i det mera. Mina medarbetare tycker inte alla det här är nödvändigt för vi har ju fina påsar som vi kan dela ut till mammorna av den här lösningen i pulverformat (lite flere ingredienser i och för sig). Sant, men mamman skall komma ihåg vad som sades till henne om hur hon skulle använda det. Rent vatten eller kokt vatten, hur mycket, pulvret skall lösas upp i vattnet osv. Nu lär vi även ut hur de skall göra med påsarna de får av oss. Jag vill inte heller att de skall vara beroende av industriellt tillverkade medel för vad skall de göra när vi lämnar Goronyo någon gång i framtiden. Här finns inga dygnet runt apotek eller barnakuter. Vårat sjukhus har 24 timmars service men det betyder att man skall ta sig hit i ett nattmörker som är kompakt och vägarna farliga att röra sig på. Dessutom är nog inte ett barn som är värt besväret i detta samhälle.

Daya, biyu...goma, äidit laskevat sokerilusikallisia äänen, kun yksi heistä sekoittaa sitä suolalla höystettyyn veteen. Opetamme äideille sokeri/suolaliuoksen valmistamista ripulilapsia varten. Tämä valmistus oli otettava meidän terveyskasvatusohjelmaan viime syksynä, kun meillä oli suuri määrä lapsia, jotka olivat shokissa alhaisen verensokerin ja kuivumisen takia. Äidit olivat nimittäin oppineet hakemaan meiltä apua, mutta se tarkoitti myös sitä, että jos olimme olleet esim.Takakumessa keskiviikkona ja lapsi sairastui illalla he kiltisti odottivat meitä seuraavaan keskiviikkon. Toiset lapsista eivät olleet enää avun tarpeessa siinä vaiheessa syystä tai toisesta ja toiset taas, niin huonossa kunnossa, että heidät pystyi hädin tuskin pelastamaan. Onhan meillä hienot jauhepussit joita jakaa heille, mutta niitähän pitää myöskin osata käyttää. Valmistamme siis tämänkin liuoksen yhdessä äitien kanssa. Kolleegani ovat sitä mieltä, ettei tätä kotitekoista systeemiä ole tarvis heille opettaa, mutta itse pidän sitä tärkeänä paristakin syystä. En ymmärrä minkä takia heidän pitäisi ylläpitää jonkun rikkaan lääketehtailijan huviloita ja elämäntyyliä ostamalla näitä hienoja pussitettuja jauhoja ja mitä he tekevät, kun me lähdemme joskus täältä. Ei täällä ole mitään ympärivuorokauden auki olevia apteekkeja eikä lasten poliklinikoita. Sairaalahan on auki 24 tuntia, mutta ei joka ripuloivaa kersaa voi sinne tuoda. Sitäpaitsi maantiet ovat vaarallisia ja täällä on yöllä umpipimeä, eikä täällä kukaan vaivaudu yhden lapsen tähden matkan taakse taivaltamaan.

Jag försöker igen. Jag sitter väl här och skriver i ilskorna resten av natten men jag tänker inte ge mig. Internet fungerar eller inte. Det har varit jobbigt med den nya tecknologin den här veckan. Jag sitter i tv rummet och idag fungerar tv:n, igår gjorde den de inte. Vi har miljoner möten och när man äntligen är ledig får man slåss med sådana här grejer. Orsaken till att jag sitter i tv rummet heter termiter. De håller på att äta upp möblerna mina och jag har bara sängen att vistas på, allt annat är ute på gården och luktar gift långa vägar. Jag hade också bett flickorna köpa mig en flaska rödvin så jag kan njuta av det medan jag fyller i nya formuler för nytt visum. Fråga mig inte varför jag skall ha ett nytt visum när jag har ett som jag fick för tre veckor sedan. Jag har gett upp med att fundera över sådana här saker jag bara gör som jag blivit tillsagd. Dessutom hade rödvinet förvandlats till konjak på vägen från Sokoto och hit. Skulle det ens ha varit whisky de köpte, kunde jag ha tänkt mig att dricka det, men brandy, nejtack.

Istun kiukuspäissäni kirjoittamassa vaikka koko yön. Internet toimii tai sitten ei. Enimmäkseen ei tällä viikolla. Istun tv- huoneessa ja tänään tv toimii eilen ei. Syy miksi istun tv- huoneessa on nimeltään termiitit. ne syö mun huonekalut ja nyt sänkyä lukuunottamatta kaikki on myrkytettynä pihalla tuulettumassa. Olin myös pyytänyt keittiön tyttöjä tuomaan mulle pullon punkkua, kun he menivät Sokotoon ostoksille. Olin ajatellut nauttia sitä, kun täytän uusia viisumihakemuskaavakkeita. Miksi täytän samat kaavakkeet, jotka täytin Tukholmassa kolmeviikkoa sitten uuden viisumin saamiseksi on minulle arvoitus. Olen yksikertaisesti luovuttanut ja nyt teen vaan, niinkuin käsketään, enkä viitsi kysellä turhia. Punaviini oli kuitenkin vaihtunut matkalla Sokotosta tänne konjakiksi ja sitä en juo. Olisi edes ollut viskiä, mutta brandy jää minulta juomatta. Kohta menen nukkumaan jotta tämäkin päivä näkisi lopun. Ei ainakaan alkoholi pääse sotkemaan unen laatua.

Miehet istuvat matoilla varjossa, isojen puiden alla. Minun porukan miehet+ uusi pomoni , joka on miespuolinen, menevät heidän luokseen suruvalittuleineen. Itse taaperran tyttöjeni perässä itse surutaloon. Päällä on häissä käytetty juhlamekko, mutta tällä kertaa tytöt ovat solmineet päähineeni vähemmän houmiotaherättäväksi. Keskellä pihaa on iso joukko naisia ja lapsia. Oikeastaan, nyt  kun ajattelen asiaa tarkemmin, naiset ovat kaikenikäisiä, mutta lapset ovat kaikki pikkuisia. En muista nähneeni ainuttakaan leikki-ikäistä tai 10-12 vuotiasta. Osa naisista valmistaa ruokaa ja osa vain istuu hiljaa matoilla seurustelemassa. Kuulen joidenkin sanovan ihmeissään, että matulja (valkolainen) on tullut kylään. Pienessä 16 neliön huoneessa, joka toimii periaatteella avokeittö, olohuone ja makuhuone yhdessä, istuu nuori leski, parin vanhemman naisen ympäröimänä. Patjalla nukkuu onnellisen ymmärtämättömänä hänen edessään pieni tyttö. Isän tapaturmaista kuolemaa kaksi päivää aiemmin hän ei pysty hahmottamaan. En tiedä, kuka pikkuisista on pariskunnan vanhempi lapsi. Tiedän vain, että hänellä on kaksi lasta. Isä oli nuorimies, joka melkein korvauksetta teki minulle pari päivää viikossa töitä, etsimällä käsiinsä lapsia joita ei syystä tai toisesta oltu tuotu meidän klinikalle saamaan pähkinätahnaansa. Perjantaina, hän oli hyvin tuohtunut, kun emme suostu maksamaan lisää bensarahaa vaikka polttoaineen hintaa nostettin pari viikkoa sitten 100%, tosin se sitten laskettiin päivän kulutta 70%, mutta onhan 30% korotus hinnoissa tuntuva. Menisi varmasti yleislakkoon siitä syystä jo muutkin, kuin vain nigerialaiset.

Lauantaina poulenpäivän jälkeen sain puhelun, että kaveri oli ajanut itsensä hengiltä moottoripyörällään. Pää ihan oikeast auki, jalat poikki kolmesta kohtaa ja käsivarret parista kohtaa. Ei tarvitnnut hänen surra korotettuja hintoja kovin pitkään. Meidän pojat saattoivat hänet sitten kotikylään ja hautaan ja tänä oli sitten meidän vuoro hiljentyä perheen kanssa.

Itse en tietysti osaa surra kaveria, jonka kanssa en pystynyt kommunikoimaankaan, mutta nuoren ihmisen kuolema on aina pysäyttävä ja myös miten äkkiä elämä voi loppua.

Männen sitter under träden på mattor i skuggan. Mina killar+ min nya chef som är man går fram till dem. De hälsar på varann genom att ta varann i hand och beklagar samtidigt sorgen. Själv går jag efter mina flickor till huset där änkan bor. Jag har på mig klänningen som jag hade på bröllopet men huvubonaden är virad mindre festligt. Innanför murarna finns det många kvinnor i olika åldrar tillsammans med en hel del ungar. När jag tänker efter så såg jag inte röken av lekålders barn eller barn i 10-12 års åldern. En del av kvinnorna lagar mat medan andra sitter och pratar dämpat med varann. Jag hör några av dem komentera om mig (matulja). Min närvaro är oväntad och jag hoppas uppskattad. Inne i det lilla rummet på 16 kvm som tycks följa den moderna trenden med öppet kök och vardagrum/sovrum i ett, sitter den unga änkan med ett av sina barn. Barnet sover djupt och lungt utan att förstå vilken sorg som inträffat i familjen genom hennes pappas alltför tidiga bortgång. Var det äldre barnet var har jag ingen aning om. Antagligen i famnen på nån av kvinnorna som satt hos änkan.

Han var en kille som jobbade för mig några dagar i veckan med att leta upp barn som inte hade kommit till kliniken för att få sin nötkräm och han försökte få föräldrarna att förstå att det är viktigt att komma varje vecka. Han var i fredags upprörd på oss som arbetsgivare för att vi inte höjde hans lilla arvode fast bensinpriset var höjt. Först höjde man priset med 100% men några dagar senare sänkte det med 70%. Fortfarande är det dock 30% högre en i december. Inte undra på att det blev generalstrejk i landet, det skulle det väl bli i vilket land som helst. Nu hade vi alltså inte höjt arvodet och det upprörde de här ungdomarna, fullt förståeligt. Jag fick ett telefonsamtal på lördag tidig eftermiddag att just denna kille dött strax efter ankomst till sjukhuset. Skallen bokstavligen spräckt, benen av på tre ställen och armarna på åtminstone två ställen. Han hade frontalkrockat med sin motorcyckel med en bil som kom från motsatt håll. Höjning eller sänkning av besinpris gör tyvärr ingen skillnad för honom mera.

Själv kan jag knappast sörja en kille jag inte ens kunde kommunicera med, men det är ju alltid upprörande när nån dör så ung och vad som igen får en att stanna upp och fundera, är hur fort allt kan ta slut. Man får sig allt en tankeställare som heter duga.

Kuvakavalkaadi opetusnuken ensimmäisestä työviikosta. Valitettavasti yksi kameroista on saanut syvän naarmun linssiinsä , joten se vähän häiritsee kuvissa.

En bildkavalkad av demonstrations dockans första arbetsvecka. Ena av kamerorna har en skada på linsen och tyvärr stör det lite i en del bilder  

Autossa matkalla Padarawaan, yksi tytöistä päätti, että nuken nimeksi tulee Djodjo. Emme päässeet selville tutkimalla nuken strategisia paikkoja onko hän nainen vai mies, joten nimi on sukupuolineutraali

I bilen till Padarawa beslöt en av flickorna att dockan skulle heta Djådjå. Vi kunde inte se genom att undersöka hennes/hans strategiska plats om hon/han var man eller kvinna så ett könsneutralt namn passade fint.

Kun tämä kerran on pienille nälkäänäkeville lapsille suunnattu projekti, päätimme tarkistaa myös oman lapsemme mitat. MUAC (yläkäsivarren ympärysmitta) on vielä hyväksyttävä, mutta...

När det här en gång är ett projekt för undernärda barn , kollade vi ju vårt egetbarn.  MUAC (övre armens omkrets) var fortfarande acceptabelt men...

Paino 330gr

vikten 330gr  

pituuteen nähden (46cm), osoitti huomattavaa aliravitsemusta

i förhållande till längden (46cm) tydde på svår undernäring

Joten hänet otettiin meidän ohjelmaan mukisematta

Så hon/han togs till vårat program utan tvekan

Pojat halusivat, että hänelle pidetään nimenantoseremonia, kuten maassa on tapana. Yksi heistä vei hänet räätälille eilen ja, niin hän sai paikalliset juhlavaatteet.

Killarna ville att vi skulle ha namngivningsceremoni. Så en av killarna tog med henne/honom till skräddaren igårkväll ocn nu har hon? då nya traditionella festkläder

Sitten itse juhla, jossa juotiin limsaa, syötiin kesiä ja karkkeja ja tupa oli täynnä vieraita

Sedan på själva festen, dracks det läsk, åts karameller och kex och huset var fullt av gäster

Sisreni Minnun tekemällä opetusnukella on kuulemma ilmavaivoja

Demonstratiosdockan som Minno syster har sytt har luftbesvär

Matkalaukut täynnä karkkia ja kirjoja+ kyseinen nukke saavuin vihdoin eilen huoneeseeni. Olin kantanut haisevia juustoja tilanpuutteen vuoksi käsimatkatavaroissa ja olin tyytyväinen, kun sain ne vihdoin jääkaappiin. Hädin tuskin kehtasin lennolla kaivaa lehtiä laukusta, kun sieltä iski aina vastaan kunnon jalkahien haju. Juustot saavuttivat kuitenkin suuren suosion. Tänään oli sitten ensimmäinen työpäivä ja kaikki? tuntuivat olevan iloisia, että olen takaisin täällä. Kaikkien mielestä olen pulskan ja hyvinvoivan näköinen ja minun klinikan tytöt ovat koko päivän arvuutelleet, että mahdankohan huomenna aamulla mahtua maastohousuihini. Niitä pienemmän numeroisia en viitsi edes yrittää, mutta isommat saattavat mennä päälle. Kupatessa hangessa skandinaavian maissa en saanut nauttia täällä viileästä ajasta. Mittari näyttää tätä nykyä 37 astetta, joten täältä tullaan kuuma kausi. En olisi ollenkaan kaivannut lämpeneviä säitä vielä. Ja,ja, täytyy toivoa, että sadekausi alkaisi aikaisin tänä vuonna.

Med resväskan full av godis, böcker och amningsdocka har jag äntligen anlänt till Goronyo och mitt lilla rum. Jag har burit i handbagaget såkallade ädelostar i några dagar och nu är jag glad att de är i ett kallt kylskåp. Arbetskamraterna var glada över ostarna men jag led varje gång jag måste öppna väskan. Jag hade en känsla av att hela flygplanet och bilarna luktade till otvättade "ädla" kroppsdelar så fort jag rörde till väskan. Idag var det sedan min första arbetsdag. Alla? var glada över att jag var tillbaka. Rund och god tyckte de jag blivit och mina flickor spenderade största delen av dagen med att diskutera om de trodde jag kunde få på mig fjällräven byxorna imorgon. Jag ids inte ens pröva den mindre storleken men de större kanske passar.Medan jag var hemma i norden mera eller mindre frivilligt missade jag det behagliga vintervädret här nere. Nu är termometaren glatt och visar 37 grader, vilket betyder att det är början till en annan förfärlig het och torr period. Ja,ja hoppas det börjar regna tidigt i år.

Jag sitter i en smärre chock på flygbussen till T-centralen. Det var ett kvickt besök klockan fem på morgonen till Arlanda. Fast vill man se det positiva i situationen så kom jag ända till flygplatsen den här gången. Senaste vecka han jag packa och skulle stänga kappsäcken när jag fick meddelande om generalstrejk i Nigeria och att mina biljetter skulle bokas om. En vecka extra då hinner jag till Åland, tandläkare och några gympass. Efter strulet i början med bronkoskopi och husarrest på Finska sidan kanske det var bra med en vecka riktig semester. Då var det alltså dags att åka tillbaka till Goronyo på söndag morgon. Resväskan hade redan lämnat mig  med rätt destination och själv ville jag ta en kvick kaffelatte innan planet skulle lyfta 50min senare. Då spänner den unga damen bakom disken blicken i mitt pass och ser att första sidan sitter snyggt ihoptejpat med resten av passet av Nigerianska myndigheter. Jag har använt passet i nästan ett år nu och ingen har tyckt det var nåt underligt med det. Men nu var det andra bullar sa bagarn. Chefen för dagen tog en ända titt på mitt pass och konstaterade att t-centralen är ända destinationen jag kan ta mig till med detta pass. Så, jag sitter på bussen och stirrar på resväskan som måste hämtas tillbaka från var det nu är de åker på bandet. Själv fösöker jag ta in hela situationen, hur länge tar det att få nytt pass?,hur länge att få nytt visum? vad säger arbetsgivaren? vem betalar för den förlorade biljetten? Ja, det var en hel del att tänka på. Dessutom började kontot på den här sidan av viken vara lite skralt och Finska kortet låg på posten för nån hade hackat sig in på creditbolagets uppgifter och shoppade på nätet med mitt kort. Dessutom var det söndag 5.30 på morgonen så i allt kaos kan man inte börja reda ut nåt. Efter besök på måndagen till Finska ambassaden flög jag sedan över till Helsingfors för att få ett express pass och idag flög jag tillbaka för att ta mig till Nigerianska ambassaden för att få ett express visum utfärdat och kanske, kanske kommer jag iväg på lördag eller söndag.

Det har funnits lite bra stunder under den här "semestern". Jag har fantastiska vänner och systrar som ställt upp med mat och husrum och internet samt bra sällskap och sympati.Tack också till alla sambon och män som stått ut med mig. Tack till mina två frisörskor Ulla och Marie som alltid är redo att hjälpa mig med håret. Ett stort tack till Theodora som tar hand om ansikte, händer och fötter de mest märkliga dagar och tider. Men det har varit så upp och ner känslor och händelser under den här semestern så jag är trött på den och vill tillbaka till mitt lilla rum och mitt arbete

Snöbollskrig med Oscar

Lumisotasilla Oscarin kanssa

Malvina tyckte också det var spännande med snö

Malvina piti myös lunta jännittävänä

Istun bussissa shokissa matkalla Tukholman keskustaan. Oli lyhyt pyrähdys Arlandaan klo 5.00 sunnuntaiaamuna. Tällä kertaa pääsin tosin lentokentälle asti. Viimeviikollahan ehdin vain pakata valmiiksi laukut, ennenkuin sain meilin, että Nigeriassa on yleislakko ja minun liput on peruttu ja siirretty viikolla. Nyt siis kaikki meni Arlandaan asti hyvin. Laukku oli lähtenyt hihnalta matkalle ruumaan, kun nuori nainen vilkaisi passiani ja tokaisi, että tämähän on teipattu. Juu, niin oli. Nigeriassa viimevuonna viranomaiset oli teipanneet puoliksi irrallaan roikkuvan etusivun nätisti kiinni loppuun passiin ja sillä olen sitten lennellyt ristiin rastiin vailla huolen häivää. Tällä kertaa lento sitten loppuikin , kuin kananlento. Vanhempi virkailija vilkaisi kerran passia ja tokaisi, että bussi takaisin keskustaan oli ainoa paikka minne minä sain sillä passilla matkustaa. Istun siis pökerryksissä, tuhat ajatusta sekaisin päässä. Kuinka kauan kestää saada uusi passi? kuinka kauan saada uusi viisumi? mitä sanoo työnantaja? kuka maksaa hukkaanmenneestä lipusta? Kello on 5.30 , pyhä aamu ja mitään ei pysty tekemään selvittäkseen päässä riehuvan kaaoksen. No, käytyäni maanantaina Suomen suurlähetystössa, lensin Helsinkiin hakemaan express passia ja tänä aamuna takaisin aamukoneella ja Nigerian lähetystöön saamaan express viisumia uuteeen passiin. Sitten uusi yritys Nigeriaan viikonloppuna.

Minulle rupeaa riittämään tämä loma. Ensin keuhkotutkimukset ja kotiaresti Suomen puolella, senjälkeen yleislakko joka viivästytti paluuta viikolla. Luottokunta ilmoitti, että joku shoppailee iloisesti minun visakortilla netissä joten he sulkee kortin , ja nyt uusi on jossain postin huomassa matkalla tänne Ruotsiin.Ja, nyt sitten tämä passi ja viiisumi sotku.

On tässä lomassa ollut hyviäkin puolia. Mulla on loistavat ystävät ja sisaret jotka ovat majoittaneet ja ruokkineet minut. Sekä tukenut myötä ja vastoinkäymisissä. Kiitos myör avio-ja avopuolisoille. Suurkiitos kampaajille Marielle ja Ullalle jotka aina yrittävät saada minun tukan näyttämään hyvältä mitä erilaisempina aikoina lyhyelläkin varoitusajalla. Kiitos Theodoralle joka hoitaa mun jalat, kädet ja ihon kuntoon, oli sitten juhannusaatto tai jouluaatto. Ehdin myös nauttimaan parin lapsen kanssa oleilusta, mutta nyt tahdon takaisin omaan karuun huoneeseeni Goronyoon ja takaisin töihin.